Ompa oikein merkillepantavaa, kuinka vuodet voivat
sittenkin olla niin veljiä keskenään - toistaa samanlaisia ilmiöitä ja saamaa
mielialaa vuodesta toiseen; mökötystä, itsesääliä ja kiukuttelua! Vahva näkemykseni perustuu omiin empiirisiin tutkimuksiin asian tiimoilta. Myösotos viiden vuoden takaisesta blogipostauksestani tukee tätä käsitystä; tismalleen
samaan aikaan jo viisi vuotta sitten käyn samaa valitusmonologia kuin mitä
nytkin pyörittänyt mielessä parina edeltäneenä pakkaspäivänä. Syventääpä tässä
itsetuntemustaan entisestään ja voi suhtautua tilanteeseen vähemmän vakavasti
ja rauhoitella, että jahas, tammikuun joulun jälkeisestä euforiasta on nyt
sitten vain tupsahdettu kärsälleen alakulon alhoon. Lohduttavaa kuitenkin, että
tutkimusteni mukaan tällaisen alhon kautta pääsen aina uuteen nousuun. Nyt kun
vielä saisin tuon rakkaan mieheni ymmärtämään toistuvan ilmiön merkittävyyden...
Kaunis kuva. Toivottavasti pian taas aurinko paistaa sisinpääsi täydeltä terältä ja poistaa kaiken alakulosi.
VastaaPoistaMukavaa talven jatkoa sinne teille.
Nyt jo voiton puolella, kun pääsi pakkasen hellittäessä ojanvartta risusavotoimaan.
Poista