torstai 26. joulukuuta 2013

KAKSI KATTAUSTA



                                                      Iso valkoinen joulutähti on mieleinen

Kaksi kattausta osoittautui hyväksi järjestelyksi tänä jouluna.
Jouluaattona kolmestaan ja eilen viidestään yhteisellä jouluaterialla.
Lämmin sää vaikeutti hieman järjestelyitä.Yleensä jouluaikaan on voinut piilotella tilaa vievempiä ruokia kylmään kuistiin tai avovintille. Nyt oli ahdettava vaan kaikki jääkaappiin. Siinäpäs olikin sitten varsinaista rubikin kuutiota niitä sieltä/sinne siirrellessä. Mutta olipa taas vaivan fäärti yhteinen joulupäivällinen ja yhdessäolo. 

                                                    Miniän  äidiltä saimme näin ihanan joulukaktuksen       

Rosollia ei tehty meilläkään, kun tytär markkinoi paahdettuja punajuuria kera Aura moussen.
Sillä oli menekkiä ja  jouduin seuraavana päivänä tekemään toisenkin satsin. Muuten mentiin lähes saman menun mukaan kuin muinakin jouluina; vihersalaattia, pasta/kinkkusalaattia, savukalaa, graavilohta ja –siikaa, sillejä ja siianmätiä sekä lohihyytelö.  Kovin kalavoittoista. Uutena vuotena sitten juustoja… Kinkkua, naudan paahtopaistia ja perinteiset laatikot ilman maksalaatikkoa. Kastike onnistui hyvin lihanpaistoliemestä ja kermasta, nam. Kinkun kanssa on monta mieltymystä sinapista – mustaviinimarjahyytelöön, joten monenlaista purkkia kaikenlaista oli varattava. Yritin kuvia ottaa, mutta niin valjuiksi osoittautuivat, että ei niitä viitsi tähän liittää. Tytär kyllä muutamia kuvia otti, mutta valon vähyyttä valitti hänkin. Katsotaan jos jotain julkaisee, niin sitten linkin laitan…


                                                   Ruokapöydän matala kukka-asetelma . Täältä kaikki kukat.

Niin ja olihan sitä jälkiruokaakin, uunissa paistettua riisipuuroa ja kylmää luumusoppaa.
Ne onnistuivat tosi hyvin ja maistuvat herkullisilta myös.

                                                           Eräs toteutunut lahjatoivomus

Tavaksi on tullut ilmoittaa toisillemme hyvissä ajoin joululahjatoivomuksemme ja  tuoda näin helpotusta  hankintahommiin. Näinpä taas jokainen saimme mitä tarpeellista olimme toivoneet ja vähän enempikin.Sain pari mieluista lahjakorttia, joilla vuosi alkaa ihanan hemmottelevasti! Perinteistä pitäen, (omaa mukavuutta ajatellen, hih) laitoin lahjaksi miehelle taas kulttuurimatkan, kansallisteatteriin tammikuussa. 

                                                 Sain mini i Padiin näppäimistön ja tukevat kannet, hienoa!

                                                               Lumet ja jää sulaneet, liukkaus helpottunut, josko lenkille..

10 kommenttia:

  1. Onpa siellä iiiihania joulukukkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös, tattu puutarhamyymälä, josta aina löytyy tilaisuuteen kuin tilaisuuteen.

      Poista
  2. Olipas teilläkin mukavaa hulinaa ja hyvää syötävää. Paahdetut punajuuret auramoussen kanssa on herkullista jo ajateltunakin, ja kyllä näitä jouluruokia on tarpeen vähän päivittää välillä. Kalat tuntuvat ajavan kinkun ja laatikoitten ohi monessa perheessä.

    Kauniita kukkia, joista minä olen kokonaan unohtanut joulukaktuksen olemassaolon. Äiti hankki ennen aina sellaisen. Riikka Pelon toi pukki tännekin, mutta vielä on avaamatta. Tämä pädi kainalossa kun on koko ajan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan ja jatkoa piisaa, kun nuorin sisko juuri ilmoitti, että piipahtavat keskimmäisen siskon ja katraan kera, ihanaa! Toinen Vaasassa ja toine Pieksämäellä, nyt täällä äidin ja isän luona vierailulla.
      Mies hankki kaikki kalat ja on tarkka niiden kanssa, olivat kyllä tuoreita taaskin.
      Laatikotkin maistuivat hyvältä, kyllä ne jouluun sopivat.

      Viherpeukaloa en omaa, siksipä kaupasta sitä lajia. Viikonlopuksi ostin leikkotulppaaneja, mutta niistä kerkesi jo hehkeys kadota. Kukkakaupassa näin tuon kimpun, niin tuntui sopivan matalalta joulupöytään.
      pädin kanssa vasta opettelen, mutta innostavavia mahdollisuuksia näkyvissä.

      Poista
  3. Niin, ei mekään syödä kaikkee yhdellä kertaa, joku säästetään uudeksi vuodeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, meilläkin piisaa näistä ruuista loppuvuodeksi :)

      Poista
  4. Herkulliset syötävät teillä olleet siellä ja tietysti parasta on oma perhe koolla ruokailemassa ja joulun tunnelmasta nauttimassa. Täällä meillä joulu sujuu paljolti samoissa merkeissä. Perhe koolla ja se on se tärkein juttu koko joulussa.
    Kauniita joulukukkia ja asetelmia. Oikein hyvää tapaninpäivän jatkoa sinne teille.

    VastaaPoista
  5. Perhe koolla, kyllä se joulussa koskettavinta.
    Ihana yllätys tälle illalle, että nuorin siskoni perheensä kanssa ja toiseksi nuorin siskoistani miehensä kanssa käymässä!
    Perinteisillä joulukukilla juhlan tuntoa. Tuon valkoisen joulukaktuksen kun saisin hengissä pidettyä ja joka joulun aikaan kukkaan, niin olisipa upeaa!

    Kiitos, iloista tapaninpäivää sinne myös!

    VastaaPoista
  6. Meillä on viime vuosina hirvenpaisti mennyt kinkun ja kalkkunan ohi, kyllä niitäkin silti vähän maistellaan.
    Mä söisin lanttulaatikkoa aina, mutta eipä sitä tule kuitenkaan syötyä kuin joulun aikaan. Anopilla syödään aina riisipuuroa ja sekahedelmäsoppaa...
    Kauniita kukkia! Minä tein omia asetelmia hyasinteista, muratista ja jouluruususta.
    Täälläkin ollaan oltu kirjan lumoissa, Kenian maisemissa tällä kertaa. Toivotan mukavia jouluisia hetkiä edelleen!

    VastaaPoista
  7. Kinkun rooli on varmaan monessa taloudessa vähentynyt. Meilläkin on aina mahdollisimman pieni. Joskus on paistettu toinen pieni kinkku uudeksivuodeksi. Kalkkuna ja kala ovat muutenkin meillä suosikkeja ympäri vuoden. Hirvenliha on jäänyt vähemmälle, kun vanha isäni ei ole enää hirviporukassa.

    Lanttulaatikosta minäkin tykkään, porkkanalaatikon ohittaa. Kaupasta yleensä hankin. Tänä jouluna tuttu einespuolen myyjä suositteli KOKKIKARTANON lanttulaatikko, oikeassa oli. Riisipuuroa ja luumusoppaa teen vain jouluisin. Riisipuuronkin olen joko kaupasta tai jostain myyjäisistä hankkinut ja sitä sitten kermalla höystänyt. Sitten kun sen on uunissa rapeakuoriseksi paistanut, niin kyllä on maistuvaista.

    Itselläni ei ole viherpeukaloa tai kukkien asettelutaitoa, mutta rakasta kauniita kukkakimppuja ja -asetelmia.
    Tämä on oikein oivallista aikaa lukemisharrastukselle ja sen suomille lumoaville näkymille!
    Hyvistä kirjoista sydän ja mieli saavat ravintoa, joista kevättä kohden saamme uutta voimaa ja intoa itseemme, uskon.

    Kiitos, sitä samaa sinullekin!

    VastaaPoista