perjantai 15. marraskuuta 2013

VIIKON VARRELTA


Rauhallinen viikko, aurinkoakin saatu. Keskiviikkona pidin vapaata ja silloin tuli oltua ulkona ainakin kolme tuntia, ihanaa. Tiistaina äiti oli joutunut sairaalaan, oli omatoimisesti hakeutunut lääkäriin ja sitä kautta sitten sairaalaan. Tänään pääsi kotiin. Äsken juuri puhelimessa iloisena ja tyytyväisenä jutteli. Ei keritty pahasti huolestua ja nyt ollaan kiitollisin mielin.

Tyttären kanssa treffattiin töiden jälkeen kaupungilla. Pitkästä aikaa sellaista kivaa yhdessä. Tarkoitus oli käydä kaupoissa ja kaffittelemassa. Loppujen lopuksi tavattiin Prismassa vain viikonloppuostosten merkeissä, eikä sieltä edes kahville poikettu. Molemmat sieltä koteihimme kiiruhdimme. 

Yleensä  mies  lihat tai kalat grillaa tai paistaa ja minä siihen sitten salaatit ja muut  mukaan teen. Tämän kalaillallisen tein kokonaan, sitruunapippurilla höystettyä kirjolohta uunissa, höyrytetyt porkkanat ja sitruunakastike.

Puolituntia kestävän työmatkan eräs etu on saada nauttia matkan aikana hyvää klassistamusiikkia.

19 kommenttia:

  1. Kiitos kauniista postauksestasi!
    Ja saat olla onnellinen , kun äitisi on taas terveenä.
    Mun äitini on jo mullan alla, ja se olikin kamala päivä, kun hänet kuolleena löysin.
    Nauti äitisi olemassaolosta nyt, kun hän vielä on olemassa.
    Ja hienoa, kun ehdit olla tyttäresikin kanssa, aina ei kaikilla ole siihen aikaa.
    Hienon illallisen teit, nam nam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos!
      Isänpäivänä oikein herkistyi kiitolliseksi, kun saa pitää vielä omia vanhempiaan keskuudessaan.
      Ja varmasti omat vanhempamme iloitsevat samoin saadessaan olla kosketuksissa omien lastensa ja lastenlastensa kanssa. Tyttären kanssa on ollut puhetta kuinka monesti harmittaa se, että vaikka haluaisi useammin serkkujaan ja muita läheisiään tavata, menee omat kiinnostavat asiat ja kiireet usein harmittavasti edelle. Kala on aina sopivan kevyttäkin.

      Ikävää ja järkyttävää tuo, mitä jouduit kohtaamaan. Vanhempien kuolema jo sinällään on raskasta.

      Poista
  2. Mukava postaus, ja kivoja kuvia :)Kiva että äitisi pääsi kotiin, ja kaikki olikin hyvin ! Mäki tykkään klassisesta, näin vanhempana sitä on oppinu kuuntelemaan ja arvostamaan. Kuuntelen paljo kaikenlaista rentoutusmusiikkia. Linkitän sulle tähän ihanan kappaleen, joka saa mut aina hyvälle tuulelle, ja rentoutumaan täysin.. http://www.youtube.com/watch?v=rUq3tZNJmtw&feature=relmfu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo kuvassa näkyvä neulasten pehmittämä metsätie on minulle mieluisa, mutta kuva ei tee sille kylliksi oikeutta. Joo, huoli siltä osin helpotti, kun äiti voi paremmin.
      Se riippuu vähä kulloisesta mielialastakin mitä milloinkin tykkää kuunnella. Tyttären luona kun vierailen, tykkään tosi paljon hänen luonaan kuuluvasta musiikistaan. Nuorempana minäkin oikein tarkoituksella kuuntelin rentouttavaa musiikkia, largotempoa klassista. Tätä nykyä tarjonta on niistä ajoista monipuolistunut ja saanti helpottunut. Kiitos linkistä, kyllä rauhoitti!

      Poista
  3. Oli varmasti ihanan helpottava tunne, kun äitisi selvisi lyhyellä sairaalakäynnillä ja pääsi takaisin kotiin. Kannattaa tosiaan nauttia hetkistä mitkä saa viettää vanhempiensa kanssa ja myös kertoa heille kuinka tärkeitä he ovat. Omien vanhempien poismenon jälkeen vasta täysin tajuaa, mitä suurta ja korvaamatonta on elämässään lopullisesti menettänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä helpotti! Olen aina ollut ylpeä äidin omatoimisuudesta ja neuvokkuudesta - edelleen.
      Olet oikeassa yhteisten hetkien tärkeydestä. Monesti harmikseen huomaan monen suunnitelman jääneen aikomukseksi. Kännykkä on siinä mielessä ihana apu, että edesauttaa tyttärien ja äidin välistä läheisyyttä.

      Uskon, että vasta vanhempansa menetettyään, omakohtaisesti koettuaan, voi ymmärtää sen lopullisuuden ja korvaamattomuuden. Onneksi lohtuna on aina hyvät muistot.

      Poista
  4. Mä olen viimeisten vuosien aikana käynyt sairaalassa läheisiä katsomassa niin usein, etten voi ahdistumatta edes ajaa sen ohi... Ole onnellinen että sulla on vielä äiti elossa.
    Ennen en syönyt juurikaan kalaa, mutta miehen sydänsairauden jälkeen meillä syödään melkein joka viikko kalaa. Teen yleensä lohiruokia, pannulla tai uunissa ja se onkin tosi hyvää!
    Vähitellen ilmestyy valoja terassille ja ikkunoihin, naapurissakin jo monet valot ikkunoissa. Ihanan valaisevaa ja kun se aamullinen lumikin lähti illan vesisateen myötä pois. Kivaa viikonloppua Lohtajalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sairaalassa vierailut voivat olla kovin raskaita ja ahdistavia, kun hoidosta huolimatta väistämätön edessä. Ja jos vielä samanlaista useamman vuoden aikana.
      Onnellinen ja kiitollinen olen osastani; molemmat vanhemmat vielä kotonaan ja mieheni uuden vuoden yllättävästä pallolaajennuksesta selviämisestä.

      Valojen ilmestyminen pimeään on niin ihanaa! Itsellänikin eräs sellainen projekti, josta laitan vielä postauksen. Kiitos, sitä samaa sinne myös!

      Poista
  5. Olipa mukavaa lukea postaustasi kauniin pianomusiikin säestyksellä...
    Toivotan hyvää viikonloppua! :)

    VastaaPoista
  6. Kiva kuulla, kiitos!
    Eilen aamulla töihin ajaessa tuli taas juuri tuollaista hyvää musiikkia.

    Kiitos, sitä samaa sinulle! :)

    VastaaPoista
  7. Herkullisen näköisen kala-aterian teitkin! Meilläkin mies kokkaa usein. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksinkertaista ja herkullista, tuore kala, kyllä!
      Molemmille osapuolille mukavaa, että kumpikin kokkipuolen taitaa.
      Kiitos, samoin sinulle!

      Poista
  8. Mikään ei voita äiti-tytär -päiviä!

    Me vieläkin vain grillaamme kalojamme;) Sitruunapippuria on meilläkin lohen päällä. Olen muuten huomannut, että teillä nautitaan kalaa vähintäin yhtä usein kuin meillä;) Voisin melkein elää vain kalalla. Nyt tosin alan valmistaa gulassia, sillä huomenna saapuu vieras, jonka haluan yllättää.

    Sitruunakastike? Ohje olisi kiva yllätys;)

    Mukavaa alkanutta vikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalaa syödään paljon eri muodoissa, merenranta asukkeina se on luontevaa. Mies osaa kalankäsittelyn ja näkee vaivaa, niin mikäs minun sitten syödessä ;) Sitruunakastike on pelkkää kaupan valmispakkaus pussituotetta. Mutta maistuuvaa kalan ja kasvisten kanssa. Gulassi on harvinaisempaa herkkua meillä päin.

      Kiitos, samoin sinulle Leena!

      Poista
  9. Sinulla on viisas ja hyvä äiti, rauhallisesti menee sinne, mistä apu löytyy ja asiat ovat taas oikealla tolalla. Kiva näin. Muutoin en voi olla ajattelematta, kuinka se myrskyn voima siellä ilmeni ! Toivottavasti komeaa eikä vain pelottavaa ja rikkovaa. Postauksesi taas niin osui sydämen sopukkaan tuon Chopinin myötä, kiitos siitä, lempparimusiikista ! Mukavaa marraskuuta ! H-H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, tottunut toimeen tulemaan ja ongelmat selvittämään.
      Eino-myrsky on ollut komeaa katseltavaa, vaan ei pelottava vaikka puita kuuluu kaataneen ja kattoja irrottaneen. Meillä vain oksia katkoi ja risuja roiski ympäriinsä.
      Kiva, jos musiikki sinuakin miellytti. Kiitos, samoin sinulle!

      Poista
  10. Meiilläkin porkkanoita, ei höyrytettyjä, vaan nokare voita ja uuniin (A-vitamiinit tykkää vähän rasvasta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S.
      Minun 81 vuotias äitini tanssi ja esiintyi lauantaina (hän voimistunut suuren hienosti sydänleikkauksensa jälkeen)

      Poista
    2. Tanssi on iloinen asia ja kaikki iloinen edistää terveyttä, uskon.

      Poista