tiistai 25. joulukuuta 2012

LUOPUMISELTA

tuntui tämä joulu monella tapaa. Ensiksi surujoulu miniällä, kun isänsä yllättäen menetti. Eivätkä  myöskään rakas vanha sukulaiskolmikko voinut tehdä perinteistä jouluaattotervehdyskäyntiään meille, kun talon lämmityslaite oli mennyt epäkuntoon ja heistä vanhin vietti joulun Jyväskylässä. Äidinkin terveys reistaili ja vielä aattona hänestä huolta kannoin. Vaan aattoiltaa kohden tilanteet korjaantuivat ja huolet väistyivät.


Tänään iltapäivällä sukulaiskolmikon nuorin haettiin joulukylään. Voi, kuinka hyvältä tuntui kuulla hänen kertovan tyytyväisenä joulustaan, iltahämyn kynttilävalaistuksen, joulukonsertin  kuuntelun ja lämpimän kodin luomasta joulutunnelmasta. Myös se, että tytär ja poika osallistuvat näihin jokavuotisiin joulutapaamisiin ja kokevat ne itselleen tärkeäksi, tuntuu  hyvältä.

Sain tässä koneen äärellä työnkehittämiseen liittyvää kirjallista tehtävää hieman edistetyksi. Tarkoitus olisi, että pääsisin siitä tammikuussa erilleen ja valmiiksi. Silmäilin myös vuoden 2013 kalenteria siinä tarkoituksessa, että valitsisin alkuvuodesta lomapäiviä kerran viikossa pidettäväksi. Mutta koska alkukeväälle on jo muutenkin monenlaista buukattuna, täytyy huolella katsoa mihin väliin lomapäivät passaavat. Sen verran tuli miehelle joululahjaa hankkiessa taktikoitua/omaa hyvää ajateltua,  antaessani taas kulttuurilahjan. Sitä silmälläpitäen, että helmikuussa pääsee jälleen Helsinkiin, ihanaa!


9 kommenttia:

  1. Se on aina surullista kun läheiset sairastavat.
    Kaikesta huolimatta, lämpöistä ja levollista Joulun jatkoa sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, mutta sitten kun saa läheisen hoitoon helpottaa ihanasti. Toimitin äidin aamulla uudelleen päivystykseen, tutkivat ja ottivat osastohoitoon. Olimme palveluun oikein tyytyväisiä.

      Kiitos samaoin sinulle!

      Poista
  2. Ne nuoret jotenkin tekevät joulun. Itse en tykkää jouluaattotervehdyskäynneistä, turhaa stressiä, kun melkein ovessa käännytään... Parempi olla yhdessä paikassa, vaihdella joka toinen vuosi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, onneksi ovat olleet joka joulu mukana!
      Nämä meidän jouluaattoaamupäivän kävijät ovat kaikki kolme lapsettomia nyt jo >90< vuotiaita. Kevyt joulutervehdyskäyntinsä juontuu ainakin liki 30 vuoden takaa - siksi niin merkittäväksi muodostunut.

      Poista
  3. Äitini vasta 80 vuotta mutta hän haluaa ottaa aaton ihan rauhallisesti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin ne muodostuvat omat jouluperinteet itse kullekin, toiset tykkää kyläillä ja kierrellä, toiset olla tyystin kotona. Itsekin kuulun jälkimmäisiin.

      Poista
  4. joulunne kuulosti kauniilta ja rauhalliselta, sitten lopulta...

    Toivotan teille hyviä välipäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauhaisa oli, kyllä. Kaipa se rauhallinen suhtautuminenkin ongelmien edessä auttaa ;)

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  5. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista