lauantai 26. maaliskuuta 2011

JA TAAS ON LAUANTAI

Ja taas on lauantai, jihuu! Mahtava viikko takana, aivan hullua menoa, mutta sankarillisesti selvitty kaikista koettelemuksista.
Ai, että nautin tällaisesta iloisen tekemisen meiningistä. Perjantaipäivän päätteeksi pidettiin palaveri joka sekin mainiossa hengessä. Väki tuntui kaikesta työntouhusta ja muista huolista huolimatta tyytyväiseltä ja iloiselta. Tuntuu hyvältä ja saa tuntuakin. Sopivasti aika ajoin onnistumisenilosta nauttiminen antaa voimaa. Ja se antaa uskoa myös omaan oppimiseen sekä omista kyvyistä toimia porukassa rakentavasti ja innostavasti. Niin, pari viikkoa sitten vahvistui, että jatkan tässä uudessa (kohta vuosi tulee jo täyteen) työssäni vuoden loppuun. Ja sitten katsotaan taas. Vuosi on ollut kyllä itselleni varsinainen kasvunpaikka. Mutta en toki naivisti kuvittele, että nyt sitä sitten ollaan kaikesti valmis.

Lauantaisiivoukset tehtynä ja kaupassakäynnitkin takana.
Nyt saa keskittyä tässä koneella kirjoittelemaan, kiva. Lauantaiaamut ovat ihania, kun aamiaisen jälkeen voi vielä lekotella vuoteessa ja lukea lehteä.

Ja vielä tuntui oikein extra hyvältä tätä lukiessani.

Tämä on pakko esitellä. Minun oma ja juuri minulle sopiva. Katsoppa vaan täältä.


Dream in Peace

8 kommenttia:

  1. Jonkun muun silmin sitä pitää kotimaata katsoa, että muistaa taas kaikki hyvät asiat. Tai vaikka muistaisikin, tulee jurnutettua ihan turhista. Virkistävä näkökulma!

    Mukava oli lukea sinunkin hyvistä työkokemuksista. Onnea, työnilo on ihanaa:D

    VastaaPoista
  2. Katriina, juu, sitä pitää itsestään selvyytenä monia arkipäivän asioita. Välillä olisi hyvää vähän suhteuttaa ja entrata näkövinkkeliään monessa mielessä.

    Aina työstäni olen tykännyt. Mutta viime vuosina on kuitenkin alkanut epäillä, että tätäkö nyt sitten eläkeikään asti. Varmaan se menee niin, että unelmat johtavat päämääriin. Jotain tämän tapaista olin varmaan jo mielessä tulevaisuudesta uneksinut ja sitten vaan tuli sopiva haaste kohdalle. Toisaalta tiesi, että ei helpolla pääsisi uudessakaan pestissä ja voi jopa kesken jättää.

    Kiitos! Sitä se on. ;)

    VastaaPoista
  3. Onnittelut työsi jatkumisesta!

    Luin tuon lehtijutun Toisin silmin. Se oli mielenkiintoinen! Extra hyvältä tosiaan tuntuu kun sitä lukee.

    Kaunis koru!

    VastaaPoista
  4. Koru saapui kotiin, hyvä :)

    Luin tuon mielipiteen.. näin se on. Monesti me tarvitsemme ulkopuolisen silmiä näkemään asioita, joille itse olemme sokeita. Olipa hyvä aamunavaus. kiitos!

    VastaaPoista
  5. Susanne; Kiitos! Juu, paljon on aihetta meillä kiitokseen. Mainiota, että on mahdollisuus joskus vieraiden kokemusten kautta saada muistutusta tästä.

    VastaaPoista
  6. Kati, kyllä, kotiin ;) Olen siihen oikein tyytyväinen, kiitos! Tuntuu mahtavalta saada kantaa omaa omanlaistaan riipusta.

    Juu, sokeutuminen tutuille ja lähellä oleville asioille on varmaan aika yleistä, valitettavasti. Mutta sitten juuri tällainen hyvä kirjoitus tms saa suomukset tippumaan (ainakin hetkeksi) silmistämme. Hyvä niin.

    VastaaPoista
  7. HANNELE; Juu, joskus jotkut jutut tuntuvat käyvän niin kohdalleen. Nyt tämä riipus tuntui niin omaltani.

    VastaaPoista