sunnuntai 12. joulukuuta 2010

TÄNÄ IHMEELLISENÄ PÄIVÄNÄ


Tänä ihmeellisenä päivänä
jona sydän on suostunut sanomaan kiireelle hyvästit

minä olen vain

ja annan ajatusteni nousta
levollisina kuin kasteesta usva

tänä autuaallisena hetkenä
pimeys väistyy ja valo palajaa
hiljaisuus ja rauha käyvät
kynnyksen yli
ja levittäytyvät taloksi

ja minä hulahdan siihen
kuin parantavaan veteen

lepään

(Anni Korpela)


Aivan mahtavan hyvä mieli eilisistä hautajaisista! Kaikki edeltävät järjestelyt tapahtuivat suuremmitta metelöinnittä ja panikoitumista. Eilinen päivä, siunaustilaisuus kirkossa ja muistotilaisuus seurakuntakodissa, tuntui hyvältä. Anopin muistitilaisuudesta muodostui juuri sellainen kuin odotinkin; lämpimän koskettava, myönteinen ja hänen persoonaansa kunnioittava. Taas vahvistui vain se tunne, että anopin kautta/miehen mukana olen saanut myös aivan ihania sukulaisia.

16 kommenttia:

  1. Hyvät siunaustilaisuudet on kivoja
    (mukava anoppinu kuoli valitettavasti auto-onnettomuudessa jo 20 vuotta sitten)

    VastaaPoista
  2. Hannele; traagista tuollainen menetys! Minun anoppini sai elää pitkän (92v) hyvän elämän.

    VastaaPoista
  3. (minäkin suunnittelen 100-vuotis hippojani nyt, kun se ratikkakolari meni niin hyvin)

    VastaaPoista
  4. Hannele; eikös äitisikin ole jo ihailtavassa iässä?

    VastaaPoista
  5. Sinulla on varmaan jouluhässäkät jääneet vähemmälle tänä jouluna, sillä kuolema ja hautajaiset asettavat ajatukset perimmäisten kysymysten äärelle. Vaikka anoppisi kuolema tapahtuikin hiljalleen ja luonnollisesti vanhuuden myötä niin ainakin minut kuolema saa aina mietteliääksi. Hautajaisten tunnelmalla on suuri merkitys, olen itsekin kokenut tuollaista samankaltaista tunnelmaa kuin anoppisi hautajaisissa!

    VastaaPoista
  6. Oi... Hautajaiset aina koskettavat sisintä...

    VastaaPoista
  7. Maaretta; ihanan myötäelävästi kommentoit, kiitos. Joo, nyt jää jouluhössäys vähemmällä, kuitenkin aikaa ja voimia veivät pelkät hautajaisjärjestelyt ja jälkeiset. Ja muutenkin saa hiljentymään.
    Totta, sillälailla myönteisesti pysäyttää kuolema, vanhankin ihmisen kuolema. Saa pohtimaan elämää, sen sisältöä ja tarkoitustakin. Saa arvioimaan terveesti asioita ja asettamaan ne oikeisiin suhteisiin. Aivan kuin kuolema opettaisi pitämään elämää entistä arvokkaampana. Ei niin, että olisivat vastakohtia ja kuolema elämän vihollinen. Vaan, kuolema kohtaaminen toisaalta rohkaisee meitä elämään, elämään hyvää elämää. Ei kannata haaskata aikaansa joutavilla huonoilla asioilla, vaan pyrkiä teoin ja ajatuksin omaa elämäänsä ohjailemaan aina parempaan. Tulipas nyt filosofoitua ja vähän sekavastikin.

    VastaaPoista
  8. Una; näin on, pitää paikkansa. Ja koskettaa myös hyvällä lailla nostattaen kiitollisuuden sydämeen.

    VastaaPoista
  9. Kaunis runo. Hautajaisissa ihmiset lähentyvät toisiaan, surun hetkellä kaikki tuntevat kuuluvansa yhteen.

    VastaaPoista
  10. Pitää vielä jatkaa, yllätyin kun varmistussanaksi minulle tuli sana risti.

    VastaaPoista
  11. Arleena; juuri näin tuli koettua. Ja näin on hyvä jokaisen ihmisen saada aika ajoin kokeakkin. Jotain kehittymistä ihmisessä parhaimmillaan voi tapahtua omaisen (luonnollisen)kuoleman kautta. Huomasin sen myös omista lapsistani ja muista serkuksistaan. Osalle heistä ensimmäiset hautajaiset ja tuntui koskettavalta nähdä heidän liikutuksensa ja välittämisensä. Niin, tuo kaunis runo oli ollut jo muutamia viikkoja anopin pöydällä, josta hänen nuorempi siskonsa sen korjasi talteen.

    Risti, harvemmin eteen tullut varmistussana ja juuri nyt sitten... Osaako tämä blogiohjelma ajatella ja valikoida kulloiseenkin aiheeseen liittyvän sanaston vai jotain vielä mystisempää takana moiseen?!

    VastaaPoista
  12. Anni Korpelan runo kuin virkistävä, mutta samalla levollinen lähde.

    Kun lähtö on pitkän, hyvän elämän jälkeen, voi saattotilaisuus lainata tuosta hyvästä.

    VastaaPoista
  13. Leena; just. Miehen kanssa olikin puhe, että aika onnekasta saada riittävän pitkään valmistautua omaisensa lähtöön. Niin myös hänelle itselleen, joka tuosta runostakin aivan ihanasti ilmentyy.

    VastaaPoista
  14. (äitini on vasta 77 mutta pirtee, tansii monta kertaa viikos ja voimistelee taas, sydäleikkaiksen jälkeen)

    VastaaPoista
  15. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista