Sellaiset mietteet heräsivät aamusella lumen alle hautautunutta lumipuistoani katsellessa. Pientähän tällainen vahinko on romahtaneisiin rakennuksiin tai katolta putoamisiin verrattaessa… niin, että päätin sitten aloittaa taas kaiken alusta. Mutta pientä tympääntymistä tunsin, aiheestakin. Paakkuuntunut lumikin tuntui nyt paljon raskaammalta. Viitsisikö vielä, jospa vain osan laittaisi puistosta? Jo pelkkä ajatus, tyytyä vähempään, palautti lopahtaneen innostukseni ennalleen!
Siinä lapioidessaan ja itseään tsempatessaan alkoi monenlaista ajatustakin liikkua. On se tämä elämäkin monesti sellaista uudelleen ja uudelleen alusta aloittamista. Justiin kun luulee saaneensa jotain pysyvämpää aikaiseksi, suunnitellut syventyvänsä alkuponnistelujen jälkeen johonkin mukavampaan, kivaan, niin eiköhän tapahdu jotain odottamatonta joka panee suunnitelmat aivan uusiksi. Siihen on jätettävä sitten ne mukavat asiat ja keskityttävä vain vähemmän mukaviin. Mutta aina noista odottamattomista ja vähemmän mukavistakin on hyvin selvitty. Myönteinen asenne ja luova kekseliäisyys ovat oivia ominaisuuksia vastoinkäymisiä ja vaikeuksia vastaan. Niinpä, toimivat tässäkin vähäisessä vastoinkäymisessä hienosti!
En edes osannut kuvitella, miten hienon tuosta voi saada, ja se on hienoa jälkeä! Kaikkeen oletkin ryhtynyt ja vielä jaksanut saada valmiiksi. Onnea.
VastaaPoistaKatriina; Ei ole vieläkään valmis, mutta eiköhän ensi viikolla, jos säät suosivat. ;)
VastaaPoistaVaikeuksien kautta voittoon. Se pätee aika hyvin.
VastaaPoistaHienoa jälkeä on lumipuistossasi syntynyt.
Valkoinen "veistetty" lumi näyttää kauniilta.
Ihana labyrintti :)
VastaaPoistaArleena; just näin, pätee! Oikeassakin elämässä joku asia voi luhistua, kuin hauras lumi, mutta ei se tarkoita kaiken loppua.
VastaaPoistaVeistetty lumi, totta. Nyt olen jo uskaliaampi tuota lunta ronskimmasti veistelemään. Alku kun oli varovaista raapustelua.
Hannele; eikös vaan:) Nyt alkaa näyttää samalta kuin jo sielunsilmin suunnitellussanikin.
Hienoa jälkeä, ja hyvä kun et antanut periksi!
VastaaPoistaEi kannatakkaan antaa, vaan sisukkaasti vaan eteenpäin, suomalaisella sisulla!
Harakka; kummasti sisua löytyi;) Ja nyt näyttäisi, että vain parani entisestään, kun joutui uusimaan. Parempi siis näin!
VastaaPoistaRita, uskomatonta! Olen ollut niin monessa kiinni, että vasta nyt aloin tarkastella sinun lumitouhujasi...: Upeeta! Sinä teit sen!
VastaaPoistaJos olet tuon kaiken itse lapiolla tehnyt, olet saanut hurjasti kuntoa ja endorfiineja, jotka tarjoavat iloista mieltä.
Leena; lapiolla ja kolalla tehty, juu. Kunnon ja endorfiinikiksien lisäksi myös kiljuvan ruokahalun;)
VastaaPoista