perjantai 18. syyskuuta 2009

GLOORIAA

Onpa ollut ihana vapaaviikko, ylistystä sydän laulaa!
Maanantaiaamusta miehen serkku poikansa kanssa oli korjaamassa remontin alla olevaa ulkorakennuksen savupiippua. Kylläpä korjaus kohensi koko rakennuksen ryhtiä, hienoa työtä! Minäkin ahkeroin pihamaalla ulkosalla ja olin valppaana, jos remontti-Reiskat jotain tarvitsisivat.

Illalla olin erään työkaverin läksiäistapahtumassa kesämökillään. Jo keväällä lähti, kun perusti yksityispraktiikan, mutta nyt vasta yhteen ehdittiin työporukalla. Hänellä on aivan mahtavat kokkauslahjat ja ihania herkkuja oli taaskin loihtinut tarjolle. Kaikin puolin erittäin mukava ilta työporukan kesken.

Keskiviikkona kävimme kaupungissa äidin ja tyttären kanssa. Äidillä neulelangat lopussa ja täydennystä oli haettava tutusta liikkeestä vanhankaupungin Katariinasta. Yritimme ensin etsiä kirjastosta erästä neulelehteä, joka oli häneltä kadonnut. Tässä uudessa kirjastossa hän ei ollut vielä käynytkään. Muuten on kyllä oman lähikirjastonsa aktiivinen käyttäjä. Etsimämme lehti/neulemalli sekä sopivat langat löytyivät onneksi takuuvarmasta Katariinasta.

Kahvittelu Kelessä tai muussa mukavassa herkuttelupaikassa kuuluu aina kaupunkireissuumme.
Olen saanut touhuta kotipihalla mielin määrin ja myöskin saanut aikaiseksikin jotain. Keväällä kaatuneen hopeapajun kannon kanssa piti äheltää muutamia hetkiä ennen kuin sai sen maasta ylös. Kannon kimpussa hikoillessa aloin ymmärtää työn raskaan raatajia ja heräsi kunnioitus esi-isien ponnisteluista. Kyllä entisaikojen pellonraivaajat ovat joutuneet kovalla ja aikaa vievällä työllä peltonsa raivaamaan.

Tänä aamuna jatkoin kannon kanssa painimista ja katkoin siitä juuria mainiolla Boschin puukkosahallani. Olen jo kauan halunnut esitellä tämän rakkaan työkaluni ja suositella sitä jokaisen naisen käsilaukkuun kuuluvaksi hankinnaksi (ei kirjaimellisesti). Sain tämän akkukäyttöisen vekottimen joululahjaksi mieheltäni muutama vuosi sitten. Hän oli seurannut hieman säälien tavallisella käsisahalla tapahtuvaa harvennusharrastustani ja siitä saanut lahja aatteen. Aika proosallinen lahja, ajattelin silloin mielessäni, mutta käyttökokemusteni ja taitojeni (myös rohkeuteni) karttuessa kiitän tästä lahjasta miestäni tuon tuostakin , kun kapinetta käytän.Ja tässä ahkerointini tulos, dä dää! Kyllä vahvisti valtavasti uskoa omaan osaamiseen ja pystymiseen.

Niin vielä, ei löytynyt enempää hopeita hopeapajun alta. Mutta aivan muuta löysin avovinttimme pimeästä. Anoppini aikoinaan tekemän neulepisto(?)taulun komeissa kehyksissään, hieman vinksallaan. Muistan nähneeni nuoruudessani vastaavanlaisia tauluja ja inhonneeni niitä syvästi. Imuroin taulun huolelle ja asetin sen kokeeksi vuoteenpäädyn päälle, miellytti. Tyttären mielestä näytti liian synkältä. Mies yllättyi näkemästään myönteisesti ja sanoi pitävänsä. Harkitsen konservoivani tuon taululöydön ja tosissani asettavani sen ylemmäs vuoteenpäädyn seinälle.

5 kommenttia:

  1. Kiva vapaaviikko on sinulla ollut. Viikossa tosiaan ehtii tehdä vaikka mitä ihanaa.
    Minä olin viime viikon loman jälkeen töissä ja kyllä nuo illat taas tuntuivat niin lyhyiltä ettei mitään ehtinyt eikä jaksanut illalla tehdä.
    Kuvissasi on kaikenlaisia herkkuja, nam!
    Anoppisi tekemä taulu on kaunis. Noita neulepistotöitä tehtiin ennen paljon. Minäkin yhteen aikaan tein useamman taulun:)

    VastaaPoista
  2. Kyllä kunnon välineet helpottavat raivausta. Osaan kuvitella hopeapajun juurakon sitkeyden ja poikkihan juurakon lonkerot on sahattava ennenkuin sen käsipelillä ylös saa.

    Muistan myös lapsuudesta nuo ristipistokanavatyöt. Tuhkimo oli aika suosittu aihe. Nyt se taas pääsee arvoiseensa paikkaan, seinälle

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista!

    Susanne, tuttu juttu tuo työn jälkeinen ajan puute ja väsyminen. Vaikea saada silloin oikein mitään aikaiseksi. Kyllä sen eron huomaa näin vapaalla taas. Kyllä, anopin tekemä taulu on kaunis. Raamit on kunnostettava ja kangas kiristettävä niin jopa muuttuu oikeuksiinsa.

    Arleena, totta, kunnon välineillä työ käy laatuun ja ilolla. Tästä puukkosahastani en luopuisi enää. Yhden akun kulutin loppuun. Poika tilasi Englannista pari akkua lisää, niin taas saa saha soida. :)
    Kiitos tiedosta, että kanavatyö on Tuhkimo. Oikein mukavalta tuntuu anopin tekemää taulua pitää seinällä.

    VastaaPoista
  4. Tykkään tuollaisista tauluista, vielä hienompi, jos joku läheinen tehnyt. Ompa komea kanto ja kivat pileet.

    VastaaPoista
  5. Hannele, totta, jos taululla on vielä jokin merkittävä yhteys. Anoppi on aikoinaan tässä talossa asunut ja saa jotain jälkiä siitä myös näkyä.

    VastaaPoista