maanantai 22. kesäkuuta 2009

KOTIMAAN KAMARALLA

Hello!
Terveisiä maailmalta, Isosta Omenasta. Iltapäivällä kotiuduimme. Pitkästi tehtiin matkaa, niin maileissa kuin tunneissakin. Eilen lähdimme Kennedyn kentältä paikallista aikaa klo 17:50 ja Suomessa olimme paikallista aikaa klo 9:04. Helsingistä ajelimme kotipuoleen muutaman tunnin ja olimme perillä klo 16 tienoilla. Aika hyvä. Matkaa tehdessä tuli nuokuttua puolitokkurassa. Nyt väsymys on tiessään. Pihapiirissä on käyty käyskentelemässä ja isäntä leikkasi jo jopa nurmikon. On ihmeen hyvä kotiin tulla taas, yes!

Liitän tuohon edelliseen juttuuni kuvan Niagaralta. Suunnitelmat raportoida päivittäin New Yorkin matkaltani osoittautuivat täysin epärealistisiksi. Miehen läppäri toimi niissä oloissa aivan mainiosti. Mutta, kun itse en ole tottunut ilman hiirtä tietokonetta käyttämään, pelkällä hipaisusysteemillä, tuntui homma turhauttavan hitaalta ja työläältä. Unohdin myös johdon millä siirtää kamerasta kuvat koneelle. Sain kyllä pojalta lainata hänen johtoaan, mutta kuitenkin…

Lomasäästämme en ole muistanut mainita mitään. Viikkoon mahtui muutama synkeä sadepäiväkin, mutta ei sen väliä. Lämmintä oli tasaisen 60-75F eli 20C molemmin puolin. Hotellimme sijaitsi siis Manhattanilta noin 6km. Bussi kulki hotellin edestä. Mielenkiintoinen kokemus, osti vain roundticketin ja menoksi.

Hotellimme läheisyydessä olevat kaupat osoittautuivat oikeiksi aarreaitoiksi. Olin aikamoisessa euforiassa, kun huomasin, aluksi jonkinlaiseksi minimaniksi luulemani, kaupan valikoiman olevankin osaksi merkkitavaraa. Ja lisäksi kaikkialla näytti olevan alennusmyyntejä.


Kuvassa keskeltä olevasta maxx-kaupasta löysin (alle 50 $) todella ihanat kengät, joilla tallustelen aivan ilokseni.



Tämän enempää en taida tätä New York-aihetta tässä blogissa käsitellä. On meinaan sen verran iso asia, että en siihen kykene. Jotkut ihmiset saattavat mennä äkkinäisestä ja voimakkaan erilaisesta kulttuurisesta kokemastaan jopa psykoosiin. Ei nyt sentään omalla kohdallani, niin. Mutta sen verran paljon lyhyessä ajassa (omasta mielestäni) tuli nähtyä ja koettua, että tätä on vielä jäsenneltävä. Teen sen kirjoittamalla selkeän matkakertomuksen kuvineen. Jonkun aikaa se ottaa ja laitan sen sitten blogini liitteeksi. Miten? Eiköhän se selviä.

9 kommenttia:

  1. Tervetuloa Suomeen!
    Varmaan tuollaisen matkan "sulattamiseen" menee hetki aikaa.
    Minun täytyy kiirehtiä töihin, mutta ajattelin toivottaa pikaisesti sinut tervetulleeksi kotiin.

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa.
    Mukavan matkan jälkeen on ihanaa palata kotiin.
    Matkakokemukset vativat kypsyttelyä ja onneksi on kuvia, joiden avulla kaikkipalautuu mieliin.

    VastaaPoista
  3. Noin se pitääkin olla, että kiinnostavaltakin matkalta on kuitenkin hyvä tulla kotiin.
    Mielenkiinnolla jään odottelemaan matkakertomustasi Isosta Omenasta. En ole siellä käynytkään enkä kyllä muuallakaan Omenan emomaassa!

    VastaaPoista
  4. (Aikaisempi palautekommenttini ei ollutkaan kirjautunut? Pahoittelen).

    Siis kiitos Susanne, Arleena, Maaretta ja Hannele myötäelävistä kommenteistanne!

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoista luettavaa tämä matkakertomuksesi. Uskon tuohon kulttuurishokkiin, on se sen verran erilaista ja aika kuitenkin rajallinen.
    Toivottavasti pääsen joskus itsekin New Yorkiin, se olisi ykköskohteeni tällä hetkellä.

    VastaaPoista
  6. Katriina, oikeastaan olisikin aika huolestuttavaa jos ei reagoisi erilaiseen kulttuuriin; hämmästellen, ihastellen, kauhistellen jne, riippuen omasta kulttuurisesta taustastaan. Avoimin vstaanottavaisin mielin saa paljon irti tällaisesta matkasta. Yleensäkin omia asenteitaan ja käsityksiään kriittisesti tarkastellen kehittää myös itsetuntemustaan, niin uskon.

    Varmasti pääset sinäkin siellä vielä käymään. Itselleni jäi vielä sellainen kipinä, että toistamiseen on sinne päästävä. Ja sitten on varattava aikaa enempi kaikenlaiselle taidekulttuurin nauttimiselle.

    VastaaPoista
  7. Heippa Rita! Upea reissu sulla.Menee varmastikin sulatellessa aikaa. Mie olen käynyt vain kerran Jenkeissä, ei olla innostuttu vielä siitä suunnasta. Jotenkin tuo itä vetää toistaiseksi enemmän. Ihania kuvia!

    VastaaPoista
  8. Vicki Li, kiitti kommentista! Pojallani taisi olla samankaltaisia varauksellisia ja aseenteellisiakin ajatuksia maasta(?). Taisivat "suomukset pudota silmistään" matkan myötä.

    VastaaPoista