MERELLESISSÄ MAISEMISSA

Muutama viikonloppu sitten jonkun blogissa oli haaste esitellä oman paikkakuntansa/asuinseutunsa mielenkiintoinen nähtävyys/patsas/taideteos tai joku muu vaikuttava kohde. Ajattelin heti siltä seisomalta lähteä kuvaamaan tätä Ohtakarin pookia, mutta kaikenlaisesta viivästyksestä johtuen vasta tänään sain aikeeni toteutetuksi.

Näpsäyttämällä kuvia saat ne isommiksi...

Ohtakarin saaressa Lohtajan edustalla on idyllinen kalstajakylä, joka tunnetaan jo 1500-luvulla verokirjamerkinnöissä. Kalastajat asuivat saaressa parhaat pyyntiajat kalakämpissään. Pookiin kiipeämällä saa käsityksen meren suuruudesta.
Tuo pooki on käynyt kyllä entisistä ajoistaan melkoisen muodonmuutoksen. Se oli ennen sirompi, kuusikulmainen ja kauniimpi. Määräajoin se oli kesäisin tervattava. Kuuma kesä ja tervantuoksu ovatkin osa ihania lapsuuden ja nuoruuden muistoja. Lapsilta oli ankarasti kielletty sinne kiipeäminen. Siksi tunsinkin suurta ylpeyttä ja etuoikeutta, kun sain Erkki-setäni olkapäillä siellä ensimmäisen kerran käydä. En muista (ymmärtänyt) pelänneeni yhtään. Poikatyttömäisinä kiipeilyleikkeinä oli tapanamme kiivetä noita välipuita pitkin pookia alas ja muutamat kaiversivat linkkuveitsillä näyttävät nimikirjaimensa sen kylkeen.

Tuossa aivan pookin alapuolella oikealla näkyy hieman kämpän kuistia (meillä niitä ei kutsuta kesä- tai rantamökeiksi eikä huviloiksi) se oli aikoinaan mummuni ja setäni omistama. Silloin vielä valkoinen ja nykyistä paljon suojatummasti pelkkien polkujen päässä. Voi niitä lapsuuden kesiä tuolla mummun ja sedän luona, aah.




Saari on säilyttänyt asemansa kalastajien tukikohtana. Sinne pääsee kätevästi 70-luvulla valmistunutta pengertietä pitkin.




Entisaikojen kalastajien arkipäivään voi tutustua kalastusmuseossa.




Tuo vanha puu pitäisi rauhoittaa noista verkonmerkeistä tyystin.

Kämpät ovat vieri vieressä. Ainakin ennen oli tapana poiketa aivan luontevasti toinen toistensa kämpille. Tai sitten oli niitä kämppiä, jossa erityisesti kokoonnuttiin. Muistan pikkusena setäni kämppään iltaisin kokoontuneet kortinpelaajamiehet. Se oli hyvä paikka, sai tupakoida ja mummu kestitsi kahvilla ja kropsulla. Alkoholia ei käytetty. Eräässä toisessa kämpässä kokoontui niitä, jotka törpöttelivät. Illan tietyssä nosteessa kuului kirkkaan miesäänen laulu. ”rannalla erämaan järven….”




Ennen Ohtakarin pengertietä on yleinen uimaranta. Kesäkuumalla se on täynnä auringonottajia ja uijia sekä lapsiperheitä. Viimevuosina ranta-aluetta on kehitetty ja parannettu entisestään.