Ritan huone

FLUNSSAN KOURISSA

2012-01-27T09:13:00.001-08:00

Iskipä minuunkin flunssa. Alkoi eilen yks´ kaks´ töistä palatessa pistävällä kurkkukivulla. Mies oli mennä viikolla eräässä paikassa, jossa talon isäntä oli nuhaisena pärskinyt. Sai sieltä flunssan ja nyt se on sitten minullakin. Buranasta ja Panadolista ei juurikaan ole ollut avuksi. Onneksi kurkkukipu hellitti. Ja kerran viidessä vuodessa vain podetaan.

Viikko meni mukavasti, pari eka päivää koulutuksessa.
Välillä tämä työn ohessa opiskelu ahdistaa, (vielä tällä iällä!) mutta koska kuitenkin asia aina hiukan etenee, niin jaksaa jatkaa. Eikä käy kuinkaan, jos sen päättäisi lopettaa. Välietappi on huhtikuussa ja sitten pitäisi hellittä. Siitä sitten jatkettava työhön liittyvällä projektityöllä. En uskoisi tällaisessa onnistuvani, jollei minulla olisi onnistunutta kokemusta muutaman vuoden takaisesta erikoistumisopinnoista. Ja mukavan kannustava porukka auttaa jaksamaan.

Sain ystävältä kirjeen. Kylläpä tuntui hyvältä ja lämmitti, kiitos! Tämä rakas ystävä on aivan sieltä nuoruudesta saakka. Oi, kuinka mahtavaa on koko elämän aikainen ystävyys. Onni omata muutama nuoruuden aikainen ystävä. Asia saa näin ikääntyessä yhä tärkeämmän merkityksen ja tuntee nöyrää kiitollisuutta sellaisesta osallisuudesta. Ystävä kertoi seuraavansa blogiani ja saavansa siitä itselleen iloa, kiva.

Ja etenkin hän nauttii, jos näkee tutuista lapsuudenmaisemistaan, kuten Vattajasta kuvia.

Kesä Vattajaa

Lisään vielä tällaisen hauskan mainoksen.

VIIKONLOPUN TUPSETTA

2012-01-22T06:25:00.000-08:00

Viime viikon työviikko meni mukavasti, suorastaan.
Uudet puitteet ovat viihtyisät. Myös kaikki muut työolosuhteisiin liittyvä ja asetelmat vaikuttavat lupaavilta. Ja jos minun on mahdollista vaikuttaa, niin niistä edelleen parannetaan.
Perjantaina riensin töistä suoraan kampaajalle. Vaikka käynti virkisti olin illalla aivan naatti ja menin pehkuihin hyvissä ajoin.
Se teki hyvää ja lauantaina jaksoi jo aivan uudella innolla.
Kuva täältä.

Meillä oli kutsu serkku-rouvan 50-vuotis juhliin. Juhla alkoi jo hyvissä ajoin vastaanotolla ja päivällisellä. Päivällisellä oli aitoja ja itse tehtyjä karjalanpiirakoita, joita osattiin arvostaa ja kiittää. Nautinnollisen aterian jälkeen jatkettiin viihdyttävällä ohjelmalla ja kahvittelulla. Aah, tarjolla oli tätini loihtimaa ihanaa Britan torttua ja muitakin suussasulavia herkkuja. Kakkukuvat täältä.
Oli mukavaa nähdä ja jutella sukulaisten ja muiden vieraiden kesken. Näki sellaisiakin tuttuja, joita ei kymmeniin vuosiin, hienoa.

Tänään äänestyskäynti ja samalla kaupasta unohtuneet kahvit ostamassa.
Ja illalla jännitetään tv:n äärellä vaalitulosta…

Viikko alkaa parin päivän koulutuksella näissä liian hulpeiksi moitituissa tiloissa, ei hassumpaa.

UUTTA PÄIN

2012-01-13T09:30:00.000-08:00

kuva täältä
Lomasta on käynyt kulunut 2viikkoinen. Ja vointikin on tällaisen slow-elämän ansiosta petraantunut. Verenpainearvot myös, hyvä. Alkuviikosta oli monenlaista mukavaa tapahtumaa. Maanantaina oli mahdollista kutsua ystäväni kylään. Kampaajaani, jolla vain maanantait vapaita. Oi, että virkisti hänen visiittinsä tosi paljon! Tiistaina kaupunkiin, jossa parituntinen koulutustapahtuma. Tuntui innostavalta, eikä lainkaan stressiä aiheuttanut.
Sen päätyttyä toimittelin vielä kaupungilla omia sekä työhön liittyviä asioita ja viimeiseksi vielä käynti hammaslääkärillä. Että kyllä tässä taas usko palaa oman pään pitävyyteen.

Tänä aamuna heti hiusten leikkaukseen, hyvä tuli. Iltapäivällä työterveyslääkärille kuulemaan lab.vastaukset ja näyttämään verenpainelukemat. Kaikki kunnossa, veriarvot entisestään paremmat! Maanantaina ilomiellä töihin!

Eilen aamulla tuli ilahduttava yhteydenotto, liittyen mahdollisiin muuttuviin työkuvioihin. Asiasta ei vielä tämän enempää… Mielenkiintoinen uuden vuoden alku työn kannalta. Ja menee miten menee, niin joka/molemmassa tapauksessa uusin kuitenkin ja hyvin.;)

kuva täältä
Enpä malta olla suitsuttamatta (taas) tulevasta Helsingin-matkasta (11.2.). Olen niin onnellinen, kun muutaman kerrankaan pääsemme pääkaupunkiin virkistymään. Varasin jo syyskuussa miehelle joululahjaksi liput tänne. Hienoa, että tilaisuus on lauantai-iltana. Joudumme hyvin täältä aamusella bendolinolla. Koko päivä riittää aikaa kaupungilla kiertelyyn. Välillä voi levähtää hotellihuoneessa ja taas menoksi!

OHTAKARISTA

2012-01-08T03:09:00.000-08:00

Poika ilahdutti tällä.

REILASSA

2012-01-05T08:16:00.000-08:00

Kuva ei tee lainkaan oikeutta tuolle kauniille tulppaanikimpulle.
Yritin monta kuvaa, enkä tämän kummoisempaa saanut.

Mahtavaa, tuntuu, että alan olemaan taas reilassa! Kyllä se mielialaa koetteli, kun itseni niin piippuun päästin, että oikein verenpainelääkityksen joutui aloittaa ja sairaslomalle jäämään.
Pari kolme päivää olin niin saamaton ja väsynyt, että oli maattava ja aina tuli uni. Eilen ja etenkin tänään tuntuu taas olevan virtaa ja olo aivan ihana. Verenpainearvotkin näyttävät nyt mukavammilta. Tämä oli minulle tarpeellinen pysähdys muuttaa tapojani vielä terveellisempään suuntaan. Ulkoilukeli ei ole ulkoiluun oikein houkutellut, mutta eiköhän sekin aika vielä koita.

Löysin mielenkiintoisia kirjoja, niin sopivia tähän tilanteeseen.

Oi, ihana pukkini, antoi lahjaksi toivomani laukun! Tämä on minun tyylinen, ei rouvamainenen vaan pikkusen sporttinen... Tämä oli aikaisemmin minulle tuntematon merkki. Täältä ja täältä tätä laukkua myydään.

MONEN TEKIJÄN SUMMA

2011-12-31T02:35:00.000-08:00

Sattuneesta syystä otti hieman aikaa ennen kuin pääsin taas tänne kirjoittelemaan. Keskiviikko iltapäivällä alkoi töissä migreenioireet. Ei kuitenkaan tuntunut aivan samanlaisilta oireilta ja olo kävi kovin raskaaksi. Valittelin vointiani paikalla olevalle sairaanhoitajallemme ja hän oitis verenpainettani mittaamaan. Verenpaineeni osoittautui olevan huimissa lukemissa. Annoin periksi – lopetin sinnittelyn. Siitä suoraan työterveyshoitajalle, joka passitti minut edelleen ensiapuun. Makasin siellä muutaman tunnin, sain pari verenpainetta alentavaa piikkiä ja pääsin kotiin. Eilen kävin vielä omankylän lääkärillä ja sain aloittaa oikein verenpainelääkkeen ja pari vapaa päivää.
Nyt tuntuu jo huomattavasti paremmalta ja verenpaine lukematkin ihanan normaaleilta. Varmaankin monen tekijän summa, että näin pääsi käymään.
On tullut kuormitetuksi itseä aivan liian paljon ja pitkään työhön liittyvillä asioilla. Ollut huoli äidin leikkauksesta, vaikka loppujen lopuksi kaikki meni loistavasti. Epäilen elokuussa osteopatiaan ja vaihdevuosivaivoihin aloittamallani estrogeenillä olevan asiaan ratkaisevasti osuutta.

Yritän ottaa tulevan vuoden nyt rauhallisemmin ja suoda itselleni leppoisamman elämänrytmin ja –tavan. Tämä oli varmaan tarkoitettu minulle hyväksi varoitukseksi ( luvaksi ; / ) olla itseä kohtaan huomaavaisempi ja vähemmän vaativaisempi. Päästää elämässä etusijalle enemmän niitä mukavia ja kepeämpiä asioita. Eilen kun oireet alkoivat hellittää ja RR-lukemat näyttää normaaleilta, tuli oikein onnellinen ja kiitollinen mieli. Lekottelimme tyttären kanssa vuoteella jutellen kaikenlaista kivaa suunnitellen tulevan vuoden tekemisiämme. Minusta tuntuu kuin olisin palannut kotiin, leppoisaan yhdessäoloon ja iloon.

Mies paistoi eilen illalla uuden kinkun, jätti sen yöksi uuniin kypsymään. Siitä tuli herkullista jälleen. Jouluksi paistamme aina vain alle viiden kilon kinkun ja uudeksi vuodeksi toisen saman moisen. Jouluaterialla on yleensä myös nautaa tai kalkkunaa.
Uusi vuosi otetaan maltillisesti, laitetaan soihtuja ja tulia koko tienvarren pituisesti. Käydään sitten kävelyllä pimeän aikaan niitä katselemassa. Muiden rakettien räiskettä on myös mukava täältä metsän keskeltä seurata.

Toivotan Teille kaikille oikein Hyvää Uutta Vuotta!
Hymyilevä Apollo

JOULU ON JO OVELLA

2011-12-23T09:41:00.000-08:00

Näinpä taas tänäkin vuonna saatiin joulu rakennetuksi, verhot ja matot vaihdetuksi ja kuusi koristelluksi. Tänä iltana mies paistaa joulukinkun. Huomenaamusta alan jouluaterian valmistelu puuhiin. Onnistuin helpottamaan ateriapuolen järjestelyitä osuttuani sopivasti parina päivänä kaupungintalon aulassa olevan Amican ihanien myyntipöytien äärelle. Se on kuulemma perinteeksi muodostunut myyntitapahtuma. Nyt on aikaa hieman istahtaa tähän koneelle. Viisasta muutenkin välillä vähän töövätä, ettei aivan väsyksiin itseään saata. Vaikka vettä sataa ja maa on musta, tuntuu täällä sisällä jouluisen tunnelmalliselta.

Niin, tässä nyt uudet ihanat joulumattoni, jotka sitten sain!

Rauhaisaa Joulun aikaa!

KOHTI JOULUAATTOA JA JOULUNAIKAA

2011-12-17T10:44:00.000-08:00

Nytpä ollaan jo mukavassa vaiheessa kohti jouluaattoa ja joulunaikaa! Joulukortitkin lähetettynä. Sain tänään rauhalliseen tahtiin pestyksi ja silitetyksi osan keittiön verhoista, jihuu!
Nyt silittäminenkin onnistui ja verhot näyttävät laskeutuvan ihanasti ilman mitään ryppyilyä. Joulumatot ja verhot ovat minun jouluni rakennusaineet joka vielä joulukuusella ja –kukilla kruunataan. Niin, kaikki on edennyt miellyttävästi ilman hötkyilyjä, tekemisestä nauttien. Huomenna jatkan, pyhästä huolimatta, valmisteluja. Pieni varaus on nyt vain uusien joulumattojen kanssa, saadaankokaan jouluksi. Olin jo hyvissä ajoin (heti veronpalautusilmoituksesta) käynyt neuvotteluja sähköpostitse erääseen huonekaluliikkeeseen ja lopuksi paikanpäällä värivalinnan tekemässä. Ei kuulunut sieltä kutvahusta. Viikko sitten kysyin matoistani ja kävi ilmi ettei tilausta oltu tehtykään. Väärinkäsitys heidän taholta, pahoittelivat. Noh` elämää on vielä joulun jälkeenkin.
Maanantain ja tiistain pidän töistä vapaan. Sitten on kiva palata sinne joulunalusarkeen. Yksi hieno pienimuotoinen jazzjoulukonsertti on myös keskellä viikkoa, ihanaa! Huomenna käytän tilaisuutta hyväkseni ja ulkoilen kunnolla!

ERÄS JOULUTARINA

2011-12-14T08:31:00.001-08:00

TEEMALTA TÄNÄ ILTANA HYVÄ ELOKUVA. LUE LISÄÄ TÄÄLTÄ

GOD HUMOR

2011-12-09T23:20:00.000-08:00

Eilen illalla, samaan aikaan kun jaoimme puhelimessa nuoremman siskoni kanssa iloa äidin hyvin sujuneesta lonkkaleikkauksesta, kuului ulkoa maanjäristystä (luulisin) muistuttava jyrinä.
Mies oli jo ulkona ja siirtämässä autoani, kun riensin perästä paikalle. Hämärässä pihavalossa erottui suuren koivun latvaoksisto, juuri siinä kohtaa missä autoni yleensä seisoo. Valmistauduin pahimpaan, näkemään pahoin ruhjoutuneen auto-parkani.
Ääni falsetilla huusin mieheltä kysyen tuhon vakavuudesta.
- Ei mitään, leppoisalta kuulostava vastaus.
Tutkimme pimeässä, sen mitä voimme, kaatuneen puun tilannetta. Se oli juuri se puu johon olin jo pari viikkoa aikaisemmin kiinnittänyt huolestuneen katseeni ja siitä myös miehelle maininnut.
- Tuoko, eihän se tänne päin edes kaadu, oli vastannut ja alkanut sitten selitellä kaikenlaisia tuuliteorioita ja niiden vaikutuksia puun kaatumissuuntaan…
- No, niin, määääähän sanoin sulle tuosta puusta! jäkätin.
- Eipäs, ei se ollut se puu, mies vielä vitsaillen koetteli kärsivällisyyttäni.

Noh` päästiin pelkällä säikähdyksellä ja minä sain mielihyvän olla niin oikeassa, niin oikeassa, että ei tapauksen tiimoilta sitten ruvettu riitaa repimään sen enemmälti. Ja jälkikäteen hoksasin tapahtuneessa toteutuneen oikeastaan hyvin paljon hyviä asioita. Puun kaatumissektorille oli osunut juuri sopivasti eräs rumilusperäkärry ja maisemanpilaaja, joka oli jo vuosia (kymmeniä) tuottanut kärsimystä minunlaiselleni esteettisyyteen ja kauneuteen viehtyneelle.
Niin, hymyssä suin ajattelen tässä olevan kyllä aikamoista Jumalan huumoria. Olin jo monet rukoukset Hänen taholleen aikaisemmin osoittanut, että miehen moottorisahan saisi soimaan, puut pois ja maisemat muuttumaan. Ja koska Hän on aina rukouksiini vastannut, monesti monin kerroin viisaammin, kuin itse osaisin pyytääkään, niin luotin nytkin tapahtuvaksi.
Mutta tämänkaltaista toteuttamista, rukoukseeni vastaamista, pidän Hänen taholtaan jo aikamoisena huumorin osoituksena. Thank God!

VATSATAUDIN KOURISSA

2011-12-09T05:15:00.000-08:00

Sattuneesta syystä, vatsataudin kourissa maatessa, oli mahdollisuus kuunnella Yle 1:n aina mielenkiintoisesta kirjakerhosta Ksenofon ja Talouden taito eli miten antiikin viisaat neuvovat Kreikkaa taloudenhoidossa.
Siinä hän järkeili miten omaisuutta hoidetaan järkevästi, miten sitä kasvatetaan, mikä on hyvää johtajuutta ja tarvitaanko rehellisyyttä talouden hoidossa.

Ksenofonin kirjasta keskustelevat kirjailija Taina Haahti ja antiikin kirjallisuuden suomentaja Arto Kivimäki. Ohjelman toimitti Seppo Puttonen. Todella mielenkiintoista keskustelua, josta sain vahvistusta omille samankaltaisille ajatuksilleni.
Mainio puheenvuoro kirjailijalta 2008 Aamuteeveen Aamu kirjassa. Ja tuo hänen viisas loppu toteamansa!

Kuva täältä. Muutenkin melko syvällisissä, mutta levollisissa tunnelmissa tässä. Äiti on juuri sairaalassa lonkkaleikkauksessa. Äsken soitin ja kuulin hänen olevan vielä heräämössä. Pidän muut sisareni ajan tasalla. Näissä ”kriisitapauksissa” meidän siskojen yhtenäisyys ja yksituumaisuus tulee aina hienosti esiin. Se on oman äitimme hyvän/rakkaudellisen kasvatuksen aikaan saamaa, uskon. Näinhän se menee parhaimmillaan yleensä sisarusten kesken.

Hetkeen sopivaa

MUKAVA VIIKKO

2011-12-03T07:03:00.000-08:00

Varsin mukava viikko takana. Ja alkanut viikonloppu auringonpaisteineen ja tyynine säineen on samaa jatkumoa eletylle viikolle. Tiistaina töiden jälkeen oli sovittu kokoontuminen pienen naisporukan kanssa. Aloitimme iltapäivän leikkimielisen kisailunmerkeissä täältä.

Sieltä jatkoimme Chydeniakeskuksen Suomalaiseen Kirjakauppaan tähän mielenkiintoiseen tilaisuuteen.
Sopivasti nälkäisinä menimme tähän miellyttävään paikkaan.
Onnistunut illallinen! Niin ruuan kuin seurustelun suhteen.

Sain eilen vielä ajan tälle aamulle kampaajalleni. Se vaati sitten kyllä aamuvarhaista toimeksi panoa meiltä molemmilta. Ihana hän, kun on aina valmis joustamaan ja antamaan ajan tällaiselle Maija-myöhäiselle. Hän on kyllä enempi kuin kampaajani, ystäväni. Oi , aina niin antoisia keskusteluitamme, niin tänä aamunakin.

Mies oli sillä välin saanut siivouksen jo hyvälle alulle ja minun tehtäväkseni oli jäänyt pelkkä imurointi ;). Sää oli tosiaan tänään suotuisaa ja houkuttelevaa pienelle pihamaapuuhastelulle ja lähimaastossa käyskentelyyn. Ai, että oli kuin olisi ollut lomalla! Metsässä oli ihanan tunnelmallista...
Ja maanantaina pidän sitten vapaapäivän, ihanaa.

LAISKOTELLEN

2011-11-26T00:11:00.000-08:00

Ihana aamu
alkavan päivän
hämyinen hetki

Täällä myrskyää ja sähkökin katkesi äsken joksikin aikaa.
Mukavaa laiskottelua, selailla verkkosivuilta vaikkapa näitä ihania laukkuja. Hinnaltaan ovat laidasta laitaan.
Tämän jos saisi ruskeana, niin heti hankkisin. Täytyy alkaa selvittä olisiko mahdollista.

Tässä tosi chik´ ja leidimäinen, tykkään!
Tyylikäs ja luottamusta herättävä :)
Edellisestä hieman naisellisempi versio...

Laukut löytyvät TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.

Olen tehnyt mielessäni jo erään uudenvuodenpäätöksen; muokata tätä blogini ulkoasua ja parantaa visuaalistamuotoa. Erään toisenkin uuden vuoden päätöksen ehkä teen...

Mukavaa viikonloppua!

HELPOTTAA

2011-11-19T08:36:00.000-08:00

Jouluasiat alkavat jälleen näihin aikoihin nousemaan pintaa. Yritän keksiä ja saada oikein tunnelmalliseksi oman joulukattauksemme.

Alkaakohan ensi vuonna helpottaa? Nykyinen pestini päättyy vuoden lopussa, jihuu! Kyllä on ollut rankka jakso 2010 toukokuusta alkaen. Monenlaista uutta piti opetella ja samalla kuitenkin hommaa täysillä pyörittää. Oli se toisaalta myös kunnianhimoa palkitsevaa, kun alkoi tuntua, että osaa ja hommat hoituu. Mutta työ on vienyt myös voimia ja typistänyt varsinaista elämää. Kyllähän sen huomaa tästä blogistanikin, kuinka postaukset ovat harvenneet.
En enää kuitenkaan palaa entiseen työhöni vaan aloitan uudessa työssä uusin haastein, mielenkiintoista.

Tänään on ollut aivan upean aurinkoinen päivä. Mutta eipä ollut mahdollisuutta ulkoiluun, kun olin lupautunut tarjouluporukkaan eräisiin hautajaisiin. Aamulla puoli kymmenen alkoi ja ennen viittä loppui. Siinäpä se päivä menikin. Mutta mielelläni aina osallistun kun vuoroni tulee. Eikä se tulekaan kuin kolme-neljä kertaa vuodessa.

Jouluksi en taida ehtiä tehdä kuvasommitelmaa perhekuvistamme. Kuvat täältä

JOULUVALMISTELUITA

2011-11-12T02:58:00.001-08:00

Jouluvalmistelut jo kivalla mallilla, kun saatiin tuo laatikosto.
On kuin pariksi samaa sarjaa olevalle TV-tasolle. Ja se näyttää sopivan täydellisesti tuohon keittiön peräseinälle vanhan (epäkäytännöllisen, mutta rakkaan) penkin paikalle. Vielä pitää hankkia tai miehen tehdä uusi puupenkki puille. Ihanaa huomata hankkeittensa pikkuhiljaa edistyvän ja onnistuvan. Kävin myös keskiviikkona tekemässä mattotilauksen. Hyvissä ajoin, ennen Joulua nekin luvissa saada. Jäi kyllä hyvät kokemukset näiden hankintojen tiimoilta, kuinka vaivattomasti ovat luontuneet. Laatikoston hankkiminen tapahtui sähköpostitse ja puhelimitse, eikä koko liikkeessä tarvinnut käydä - kuljetus toi kotiin. Matto vaihtoehtoja kyselin myös sähköpostitse toisesta liikkeestä, josta aikaisemminkin olen saanut mieleisellä tarjouksella, niin nytkin. Kävin vain varmistamassa värin ja siltä pohjalta sitten tilaus sisään, helppoa.
Verhoihin jos vielä olisi varaa ja hankinta-aikaa… Vähäistä viilausta parilla oikean sävyisellä isolla tyynyllä. Ja tuohon seinällä olevan värikkään taulun tilalle sommitelma sukukuvista. Kaikki valaisimet tullaan uudistamaan tulevaisuudessa. Takallekin on aika kunnianhimoisia ja järeitä suunnitelmia.

HYVÄ OLO

2011-11-04T23:58:00.000-07:00

Tyhjä ja täysi, hyvä olo.
Töissäkin hyvää ja huonoa, onneksi hyvää enempi.
Koska en ehtinyt Helsingin reissulla löytää mitään vaatteita, niin ajattelin mennä töistä suoraan Helenille.
Harvoin siellä tulee käytyä ja harvoin sopivaa edes löydettyä.
Ja jos löytyy, niin sitten on niin kukkarolle käyvää. Ei löytynyt nytkään, palvelu oli kyllä miellyttävää. Mutta nyt huomasin tuossa mallistossa näkyvän juuri kaksi sellaista isoruutukankaista hametta joita mielessäni etsinkin.
Noh´ hyvä tietää vastaisuuden varalle.
Oli vielä mukavasti aikaa, ennen miehen kanssa treffaamista, poiketa myös Pukumieheen. Ja sieltähän sitten löysinkin juuri mieleiseni ja tyyliseni neulemekon.
Tässäkin aivan ihana.

Kuva täältä.
Prismakierroksen jälkeen mies kysyi jaksaisinko lähteä vielä hänenkin kanssaan uudestaan samaiseen vaatekauppaan, oli aikaisemmalla katselulla löytänyt hyvältä tuntuvan ja näyttävän takin. Kummasti voimissani oli helppo suostua. Takki näytti tosi hyvältä, kuin räätälin tekoa. Mutta tuossa vaiheessa alkaa aina nuukuus jarruttaa, nytkin, ja mies oli laittamassa takkia takaisin jo sillä ilmeellä, että kyllä sillä vanhalla takilla vielä tulevan talven tarkenee. Onneksi tuli parahiksi konkarimyyjätär paikalle, jolle totesin miehen takinoston luopumisaikeista.
– Meillä on tulevana sunnuntaina tuosta takista 20% alennus ja voin antaa sen jo tänään. Oi, kuinka menikin nappiin ja mies sai uuden takin.

Ihanaa herätä tähän aamuun, lämpimään hämärään – sytyttää kynttilä – nauttia aamiainen hitaasti. Tänään on perinteiset metsästysseuran hirvipeijaiset. Mukava vuotuinen kylätapahtuma, jossa näkee paljon tuttuja ja saa nauttia tosi herkullista hirvikeittoa. Perinteeksi on myös muodostunut miehen tätien tuleminen meille sieltä ”jatkoille”, nauttimaan herkullisen keiton päälle hyvät kakkukahvit. Saas nähdä tänään?

Iltahämärissä vielä hautausmaalla käynti.
Kuva täältä.

Kuulin tämän torstaiaamuna töihin ajaessa. Kummasti vielä koskettaa.

ONNISTUNUT PIKAPYRÄHDYS

2011-10-29T09:15:00.000-07:00

Oikein onnistunut pikapyrähdys pääkaupungissa. Perjantaiaamuna lähtö puoli kahdeksan Kokkolasta ja perillä Helsingissä puoli kaksitoista, kätevää. Vaakunasta oli varattuna huone yhdeksi yöksi. Pienellä lisämaksulla saimme yösijaksemme pienen sviitin heti käyttöömme ja kävimme taloksi. Pääasiallinen syy pääkaupunkireissuun tuli tällä kertaa (kiva yllätys) miehen aloitteesta. Mikään ei pidättele meikä naista tällaisilta ehdotuksilta ja niinpä vielä varmistin matkan toteutumisen omalta osaltani hankkimalla liput, varaamalla hotellihuoneen ja vapaapäivän.

Meillä tuntui olevan ruhtinaallisesti aikaa kiireettömälle kiertelylle kaupungilla ja kahvittelulle Esplanadin kahvilassa.
Niin olikin, mutta niinpä vain aika riensi ja huomasi aikomustensa jäävän puolitiehen. Ja jalatkin alkoivat kulkemisesta väsyä.
Oli ihanaa saada levätä tällaisen ”koitoksen” jälkeen ylelliseltä tuntuvassa hotellihuoneessa. Sitten olikin valmis lähtemään illalliselle ja vasta sen jälkeen matkamme pääasialliseen kohteeseen…

Uusi Musiikkitalo sopii hienosti tuohon paikkaan, jossa oli ennen ränsistyneet makasiinirakennukset. Sattuivatkin sopivasti palamaan?
kuva täältä
Selkeältä ja suurelta näytti sisältä. Ei ketään muita vielä tulleita. Narikat täynnä takkeja. Meneillään juuri RSO:n konsertti…
Odotellessan oli mielenkiintoista seurata konsertinjälkeisen, hymyilevän ja tyytyväiseltä vaikuttavan, yleisön sujuvaa siirtymistä tai paremminkin rientämistä narikalle, sieltä ylös, ulos ja pois. Missäs intellektuellit ajatusten vaihtajat - musiikin vaikutuksesta keskusteluun jäävät?

Pieni intiimi tilaisuus suuressa ja avarassa tilassa… Tässä musiikkitapahtumassa ei ollut aivan samaa mitä esimaku antoi odottaa.

VIIKONLOPPUUN

2011-10-22T07:24:00.000-07:00

Mies hankki tällä viikolla uuden (taas?) TV:n. Vaikkei vanha vehje minusta mitenkään huono ollut, muuten kun itse ohjelmien suhteen! Vaan nytpä tämä uusi hankinta osoittautuikin oivaksi peliksi, kun sen voi liittää nettiin. Sen myötä sillä pystyy seuraamaan kaikkea netissä näkyvää, vaikka näitä blogejakin. Ja se etenkin ilostuttaa, että uusi vehje antaa paremmat mahdollisuudet valikoida mitä katsoo. Eikä kaukosäätöjäkään tullut lisää kuin yksi!
kuvat täältä

Kohtalaisen hyvä työviikko takana. Perjantaina pääsin pujahtamaan töistä aikaisemmin, kiitos kertyneiden ylitöiden. Ehdin käväistä parissa paikassa hakemassa perjantai illalle murkinaa, vaikka miehen kanssa perinteisesti perjantaina yhdessä ostokset tehdään. Cittarista oli tarkoitus noutaa Alppileipää, jota ei sitten ollutkaan. - Vasta maanantaina saadaan, pahoitteli leipäpuolen vastaava ja suositteli Vaasan Vilja Alberttia.
Se osoittautuikin herkullisen hyväksi. Valmis salaattitarjonta ei houkuttanut, nahistuneilta, vetisiltä ja väljähtäneiltä vaikuttivat. Mikäs mua vaivaa, kävi mielessä, kun tunnisti nenäsykkyrällä kulkevansa. Noh´ Cittarin naapurin, HalpaHallin salaattitiskiltä sitten. Ja kannattihan poiketa, nytkin luotettava salaattitarjonta ja muu einespuolen valmisruoka. Sitten riensin terveyskeskuksen päivystykseen tytärtä hakemaan. Kovan flunssa kourissa reppana. Siellä ei tarvinnut kovin kauaa odotella. Ja samalla sattui näkemään ja parilla sanalla puhuttelemaan muutamaa erittäin mukavaa vanhaa (nuorempaa) työkaveria.

Aamulla oikein ilostuin, kun satoi, pääsipä viikkosiivouksesta! Tai, noh, mattoja ei tarvinnut rahdata ulos (mies senkin yleensä tekee). Kaikenlaista kivaa kaupassakäynnin lisäksi on jo kerinnyt tekemään. Jopa äitiä ja isää aamulla tapaamassa ja tyttärelläkin kahdesti käymään. Ehdotin äidille huomeneksi tätä.
Ja niinpä äiti ilokseni innostui heti asiaan Aikoi kysyä ystäväänsäkin mukaan ja varata luottokuskinsa. Tuntuu hyvältä nyt äidin tämän hetkinen terveydentila , vire ja mieli. Samoin isän kunto, vointi ja humor, ser riktigt bra ut.
Ai, että iloitsen jo etukäteen tuosta huomisesta konsertista, upeaäänisen kuoron esityksestä. Myöskin tuo esitykseen liitetty teatterispektaakkeli tuntuu kiinnostavalta.

Ollappa tuolla muiden mukana...

TUNNUSTUS JA HAASTE

2011-10-17T10:10:00.000-07:00

Sain Meijerielämän Lumikolta tämän tunnustuksen ja haasteen kertoa kahdeksan satunnaista seikkaa itsestäni. Jaan sen teille kaikille täällä vieraileville. Olkaapa hyvät ja haastan samalla leikkiin mukaan.

Ensimmäinen seikka kertoo jo hieman minusta.
Tavallisesti noudatan sääntöjä,
mutta ”sopivassa” asiayhteydessä voin poiketa säännöstä,
kuten nyt, liittämällä luettelon sijaan tämän runon itsestäni.
Ja oikein kotopitäjän murtehella.

Mää saatan olla monasti
huolisani ja murheisani
monenlaisista asioista.
Mutten moo vihanen
tai suutu oikiastahan
mistään.

Moon tytyväinen elämähäni
ja moon onnellinen.

Mää imehtelen ihtekki,
ko molisin nuorena halunnu
monesa asiasa pitää pääni
ja tehä toisin,
niin nyt net asiat sitte
meneeki justihin niin.
Oikiastahan vielä paremmin.

Kiitos Lumikko! Tuntuipa mukavalta vastata haasteeseen!

VALMIIIKSI

2011-10-16T01:20:00.000-07:00

Oi, kuinka helpottunut ja iloinen olen tämän tien ojanvarsiraivauksen päätökseen saattamisesta. Vielä kesällä tuntui mahdottomalta pelkkä ajatuskin saada sitä syksyyn mennessä valmiiksi. Vaan nytpä suosiollisten sääolosuhteiden, etenkin viikonlopun, homma eteni joutuisasti ja sain sen eilen valmiiksi, jihuu!

Myöskin tämän isomman ojanvarren siistiminen, puiden kaato jatkuu ja etenee pikkuhiljaa. Siihen sisältyvä siltahankekin saadaan sitten samaan syssyyn, uskon.

Tuollaisen , aluksi mahdottomalta tuntuvan hankkeen tai projektin valmiiksi saaminen tuntuu kyllä hyvältä ja antaa itseluottamusta ja voimaa omista kyvyistä ja tulevista mahdollisuuksista. Ajattelen vaan, kun töissä tuntuu välillä oman osaamisen ja työn vaatimusten välisessä suhteessa kokevansa melkoista ahdistusta. Sitouduin organisaationi järjestämään, kevääseen 2013 kestävään, koulutukseen. Kyllä minä tuon ahdistuksen itsessäni tunnistan, on sitä tullut aikaisemminkin podettua ja siitä myös aina selvittyä, pienin askelin kerrallaan.

Juu, kotia ja vapaa-aikaa koskevat hankkeet kulkevat kyllä ihanasti myötätuulessa. Olen jo kauan haaveillut, oikeastaan siitä hetkestä kun viime joulun alla saimme uuden TV-tason, samaan sarjaan kuuluvasta tasosta. Siinä on kolme laatikkokerrosta, kaksi rinnatusten. Siihen saisi lisäsäilytystilaa paremmille astioille ja muulle tilpehöörille. Meillä on vanha talo ja sen keittiö alun alkuaankin pieni ja säilytystilat niukat. Mutta tykkään siitä kyllä näin puutteineen päivineen. Olen käynyt sähköpostitse neuvotteluja kyseisen laatikoston hankkimisesta. Kiireiltäni hankinta on hitaasti edennyt. Onneksi, sillä nyt kampanjatarjouksen myötä hinnasta putosi 15%, kiva! Jännittää tietenkin miltä lopputulos näyttää. Tähän saakka on voinut olla tyytyväinen edellä tehtyihin hankintoihin ja kodinmuutoksiin.

Niin ja sainhan kunniallisesti erään luottotehtävän hoidetuksi ja aivan määräaikaan mennessä. Tuntui hyvältä saada olla luottamuksen arvoinen.

Ja loppukuussa, viimeisellä viikonlopulla on suunnitelmissa pikku pyrähdys Helsinkiin ja yllättävää, miehen aloitteesta, aah.

VATTAJALTA

MATKALTA

2011-10-12T11:54:00.000-07:00

PÄIVÄ 5 (ti 20.9.) BERCHTESGADEN JA KOTKANPESÄ Berchtesgadenin kaupunki, joka tunnetaan suolakaivoksestaan ja Hitlerin huvilasta Kehlsteinhausista.

Huvila on rakennettu alppihuipulle kylän yläpuolelle ja sieltä voi nähdä kirkkaalla ilmalla jopa Salzburgiin asti. Hitlerin huvilaan tutustuminen ei olisi oikein itseäni huvittanut, mutta kun se kuului retkipakettiin niin sinne sitten muiden mukana. Mutta sepäs olikin huikea kokemus, bussikyyti kiemurtelevaa ja jyrkästi nousevaa tietä sekä näyttävä ja luonnonolosuhteiltaan mahtava asuinpaikka. Tuntui hämmentävältä seistä siellä nykyisessä hetkessä tavallisen huolettoman turistin osassa, muistaen samalla Hitlerin ja hän aikalaistensa hirveydet, johon tuokin paikka voimakkaasti liittyi. Tuli samanlainen liikuttunut ja lohduttautunut tunne kuin muutama vuosi sitten New Yorkin Ground zerolla käydessä. Kuinka kaikista kauheuksista huolimatta ihmisten hiljainen vastavoima puolustaa elämää ja hyvyyttä toimii.
Tämän näyttävän takan edustalla näkyi moni muukin poseeraavan.

Suolakaivos oli hieno kohde, vanhan museoidun kaivosalueen autenttinen ympäristö.
Ja kuinka hienosti homma siellä hoitui.! Meitä oli ainakin viisikymmentä ryhmässä, jotka kuljetettiin kaivokseen. Ensin tapahtuva suojahaalarien jako sujui tosi ripeästi ja takkuamatta. Seuraavaksi mallikas siirtyminen kapeaan penkkimäiseen tunnelijunaan, hajareisin istuutuminen peräjälkeen oppaan ohjauksella. Olisi voinut etukäteen tuntua pelottavalta liikkuminen ahtaassa ja niukasti valaistussa kaivostunnelissa, jos olisi tiennyt mitä tuleman piti. Tunnelimaista loivasti kääntyilevää käytävää pitkin oli sentään matkattava muutamia minuutteja. Perillä avautui laaja louhosalue ja siitä jyrkkä lasku vielä alemmas maanalle. Ja voi kauhistus, alas oli laskettava valtavalta näyttävää puurakenteista liukurataa, enkä! parkaisin. Onneksi alas pääsi myös portaita pitkin. Mutta monet meitä vanhemmatkin laskivat sen riemusta kiljuen. Sitä oli kyllä kiva seurata, enkä naurua pidätellytkään. Etenimme maan alla huomattavasti suuremmissa käytävissä kävellen oppaan johdolla kohteista toisiin. Siellä oli myös pieni vesialue, jonka ylitimme avolautalla. Lautta eteni aivan äänettömästi ”vastarannalle”, valot sammuivat, kuulua kaunista musiikkia, luolan seinämiin heijastuvat ihastuttavat valokuviot liikkuivat yhdessä musiikin tahtiin. Vaikuttava kokemus meistä jokaiselle niin kuin koko suolakaivoskäynti.

NIITÄ NÄITÄ

2011-10-08T08:08:00.000-07:00

Jatkuva stressi on aivoille tuhoisaa. Stressaantuneet aivot eivät pysty yhdistelemään asioita luovalla tavalla, vaan ajatus kulkee luutuneen kaavan mukaan… lukee tuossa tänään paikallislehdessäkin olleessa artikkelissa.

No, eilen oli juuri noin, vaikka mistään jatkuvasta stressistä ei voikaan puhua, kuin viikon mittaisesta vain. Työviikko sattui vaihteeksi olemaan niin tapahtumarikas ja valppautta vaativa, että eilen illalla sitten olikin aivan kanttuvei. Ehdin ajaa töistä suoraan kampaajalleni ja sain siellä hiustenleikkuun ohessa hieman hengähdetyksi. Illalla tuumasin ja teinkin jo jatkokertomusta matkastamme, mutta liian väsyneenä lanttu ei leikannut enkä saanut kummoista aikaiseksi, luovutin.Jatkan tänään vain tämän hetkisistä ajatuksista, niistä näistä. Tänään on otettu lunkisti tavanomaisin viikonloppukuvioin, siivouksella aloittaen. Sen jäläkehen oliki vapaus tehä justihin sitä mistä ihte tykkää. Oiva sää jatkaa mieluista puuhaani puukkosahalla. Sainkin näkyvää aikaiseksi tienvarren risusavotassani. Puukkosahassa on kaksi akkua. Toinen latautuu sillä aikaa, kun toisella sahaan, kätevää. Ja niin vain jälleen stressin häätö onnistui, kun oli mukavaa tekemistä. Nytpä kirjoittaminenkin taas sujuu. Katsotaan josko matkastammekin myöhemmin jotain postailen.

Tuossa ikääntyneen päättelykykyä käsittelevässä artikkelissa todettiin kielenopiskelun onnistuvan vielä kahdeksankymppisenäkin.Ihanaa, minulla on vielä toivoa! Aivan oikeasti haaveilen vielä joskus asuvani muutaman kuukauden New Yorkissa opiskelemassa englanninkieltä.
Toin äidilleni matkatuliaisena saksalaisen aikakauslehden ja pari lastenkirjaa, saa niillä mukavaa aivojumppaa. On kouluaikoinaan saksankielen opetellut.
Jihuu, maanantaina pidän vapaapäivän! Viime lomallani minulla olisi ollut vielä maanantai lomaa, mutta unohdin ja menin töihin. Hyvä niin sillä sain rauhassa tehdyksi hyvin paljon ja monta tärkeää asiaa. Nyt on sitten parempi aika tähän vapaapäivään. Maanantaipäivälle on suunnitelmat jo valmiina.

MATKALTA

2011-10-01T09:15:00.000-07:00

PÄIVÄ 3 (su 18.9.) CESKY KRUMLOV-SALZBURG

Aamiaisen jälkeen lähdimme Salzburgiin. Matkalla poikettiin Linzin kaupunkiin.

Sunnuntaina tietenkin kaikki liikkeet kiinni. Euroopan vanhimmat kulttuurit kunnioittavat vanhoja perineitä. Siellä ei näe sunnuntaina pyykkejä kuivaamassa tai pelloilla traktoreita.

Kulutimme siellä runsaat kaksi tuntia kävellen katuja ja tutkistellen kirkkoja ja näyteikkunoita.
Keskustan aukionlaidalla varjojen alla oli miellyttävä lounastaa ja seurata samalla liikkeellä olevia ihmisiä. Sunnuntaista johtuen näkyivät kulkevan perhekunnittain ja parempiin pukeutuneina.

Illalla saavuimme Mozartin synnyinkaupunkiin Salzburgiin. Kirjauduimme hotelliimme ja illaksi ohjelmassa oli Mozart-illallinen.
Sopivasti kerkesimme levähtää ja sonnustautua hienoa iltaa varten. Oi, kuinka onnellinen olinkaan, kun mahduin juhlakolttuuni ja pystyin vaivatta se ylläni myös hengittämään. Ilta oli sateinen. Neuvokas bussikuskimme oli tilannut taxit.
Jos olisimme menneet omalla bussillamme, olisimme joutuneet kävelemään loppumatkan sateessa. Mitä glamouria olikaan ajaa taxilla ravintolan etuovelle, kuljettajan avatessa oven ja sitä rataa… Naisväki etenkin suitsutteli seuraavana aamuna kiitosta bussikuskillemme.
Nämä valaistut katutolpat ovat nerokas tapa ohjata liikennettä. Tolpat saa kaukosäädöllä laskemaan ja autolla voi ylittää esteet. Tietenkin kaukosäätimiä voivat käyttää vain taxit ja muu kuljetusajo. Taxikuskimme naureskelikin tuntevansa itsensä aina nappia painaessaan James Bondiksi.
Pöytäseurueemme oli vallan mainiota porukkaa ja suurelta osin heidän ansiostaan koko illasta kehkeytyi aivan loistava! Mahtava Mozart-illallinen muodostui ensinnäkin hienoista historiallisista puitteista, Mozartin oopperamusiikista ja herkullisesta menyystä. Eräs seurueen musiikki-illallisen musiikkiin varauksellisesta suhtautunut tunnusti illan kuluessa kääntyneensä klassisenmusiikin ystäväksi, ainakin Mozartin musiikin.

Seuraava aamu oli ikävän synkeä ja tihkusateinen. Meidän oli määrä tehdä kaupunkikierros oppaan opastuksella. Jokaisella oli käytössään vuorokausilippu bussiin, joten liikkuminen kaupungilla oli huoletonta. Hotellistamme oli parin pysäkin välinen matka keskustaan. Ikävästä säästä huolimatta kaupungilla oli paljon myös muita turistiryhmiä vastaavanlaisella kaupunkikierroksella. Ja kaikki me sadeasuissa ja sateenvarjoin varustettuna, ei kivaa. Mutta huono sää ei meitä lannistanut. Kävimme hotellissa kuivattelemassa itsemme ja palasimme takaisin keskustaan. Päivä meni aivan liian nopeasti kuljeskellessa ja pieniä ostoksia tehdessä. Löysin mieleisen lämpimän neulepaidan ja mieskin itselleen jotain uutta. Ja tietenkin niitä aitoja Mozar-kuulia piti tuliaisiksi hankkia.
Päivällä käytiin lounasta nauttimassa ja illalla uudelleen samassa paikassa. Hyvää ruokaa.Tämä puoli, näiden taivaallisten leivonnaisten, jäi harmillisesti toteutumatta. Tässä pätkässä näkyy osittain Wienistäkin, ei haittaa.

MATKALTA

2011-09-24T03:10:00.000-07:00

Oi, kuinka ihanaa olla taas kotona – saada palata suurenmoiselta matkalta. Kotiuduimme torstaita vasten yöllä. Eilen ja tänään on ollut aikaa purkaa matkalaukkuja ja pyöritellä pesukoneessa matkalla nuhraantuneita vaatteita.
Nyt alkaa tuntua jo niin kodikkaalta.
Matkamme alkoi viikko sitten varhaisella lennolla Kokkolasta Helsinkiin. Sieltä edelleen Müncheniin. Münchenissä meitä oli vastassa suomalalainen linja-autokuski. Hänen oli määrä huolehtia matkanteostamme. Sen hän kyllä tekikin sata prosenttisesti, osoittautuen loistavan kokeneeksi ja ammattitaitoiseksi alallaan; miellyttävä varmaotteisuus ja alleviivaamaton rentous, kuin myös mukava käytös.
Tämän sorttinen bussikiertomatka oli meille molemmille aivan uutta. Osasi tietenkin etukäteen ennakoida, että tällaisella muiden kanssa tehdyllä matkalla ei sovi tuppisuuna istuskella. Eikä niin istuttukaan. Ihanaa kuinka mukavan välitöntä kaikkien matkantekijöiden kanssa oli puhella ja tulla tutuksi. Mielenkiintoisten kaupunkien ja nähtävyyksien lisäksi saimme matkallamme myös loistavaa matkaseuraa ja tutustua moniin miellyttäviin ihmisiin.
En aio keksiä pyörää uudelleen, vaan käytän hyväkseni tätä INGVESin jo olemassa olevaa matkaselostustetta, lisäämällä siihen sitten omiani…

PÄIVÄ 1 (pe 16.9.) SUOMI–MÜNCHEN-DEGGENDORF liittymälennot saapuivat Helsinki-Vantaan kentälle. Finnairin lento lähti klo 8.00 ja saapui Müncheniin paikallista-aikaa klo 9.30. Ingvesin Linja-auto kuljettajineen oli meitä lentokentällä vastassa. Lähdimme välittömästi Münchenin kiertoajelulle, jonka aikana näimme historiallisia puolia metropolista. Kierros tehtiin yhdistetysti linja-autolla ja kävellen. Maximilianin kadulla näkyi lukuisia mahtipontisia rakennuksia
ja tasokkaita liikkeitä.

Kuva täältä...Viktualenin torilla vallitsee yleensä vilkas markkinahumu. Niin nytkin, heti alku päivästä.Kierroksen jälkeen jäi vapaata aikaa ja mahdollisuus tuhtiin lounaaseen. Alkoi alkuhämmennyksestä tokeentua ja saada matkatunnelmaaa.
Myöhemmin lähdetiin kohti Tsekin rajaa ja Deggendorfin kaupunkia. Perillä kirjauduttiin NH Hotel Deggendorﬁin ja nautittiin illallinen hotellin ravintolassa.

Mutta ennen hotelliimme sirtymistä piipahdimme vielä täällä.

PÄIVÄ 2 (la 17.9.) MÜNCHEN–CESKY KRUMLOV

Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti Tsekin tasavaltaa ja siellä sijaitsevaa Cesky Krumlovin kaupunkia.Tämä Unescon maailmanperintölistalle merkitty pieni kaupunki sijaitsee lähellä Saksan rajaa vanhassa Etelä-Böömin läänissä. Vanha, viralta pantu raja-asema.

Matkanvarrella...
Matkanvarrella...
Poikkesimme aivan spontaanisti tähän pieneen viehättävään kylään kahville sekä katsastimme samalla sen soman kirkon.
Matkanteko oli hyvä välillä keskeyttää ja käydä kahvittelemassa.Tuosta vaan järjestyi meille kaikille kolmellekymmenelle yhdelle pieni herkkuhetki!

Vanha kapunginosa on rakennettu 1200-1400-luvuilla ja rakennukset edustavat niin goottilaista, renesanssi kuin barokkityyliä. Kaupungista löytyy myös iso 7 hehtaarin linna-alue lukuisine rakennuksineen ja puistoineen. Itse linna on Euroopan suurimpia. Teimme linnassa opastetun kierroksen. Kierroksen jälkeen kirjaudumme keskustahotelliin ja ilta oli ohjelmasta vapaa.

Illalla...

Illalla...

JATKAN MATKAKERTOMUSTA MYÖHEMMIN. Osoittautui aikamoiseksi urakaksi yrittää välittää osaakaan viikon matkakokemuksistaan.

SUITCASES PACKED

2011-09-15T11:43:00.000-07:00

Onpa ollut varsinaista matalalentoa koko alkanut viikko. Eilen töissä kello seitsemästä kello seitsemään. Ja koko työpäivä yhtä katkeamatonta soittoa työtä tehden, että saisi kaiken valmiiksi ennen lomalle jääntiä. Siltikin jäi muutama tärkeä työ tekemättä jonka vielä edestään löytää…
Illalla olin aivan puhki, enkä saanut enää mitään aikaiseksi. Oli ihanaa antautua väsymykselle ja käydä jo ennen kymmentä petiin.

Hyvin nukutun yön jälkeen olin taas iloisen energian vallassa tuuletellen mielessäni alkanutta lomaa, jihuu!. Minulle oli heti aamusta sovittuna aika ihanalle kampaajalleni. Hiustenhoidon lisäksi koen saavani häneltä aina myös hyvin paljon muuta; hyviä elämänmyönteisiä ja innostavia keskusteluja. Niin nytkin, kun sain ihanan myötäelävät hyvänmatkan toivotukset. Kampaajalta palatessa kävin hakemassa Apteekissa täydennystä äidin lääkkeisiin. Hengähystä kotona ja välillä tyttären kanssa kiva yhteinen hetki. Hänelläkin lauantaina pieni matka edessä. Sitten vielä yksi asiakäynti hoidetta. Pienten nokosten jälkeen kevyt viikkosiivous.

Matkalaukut ovat lähes tulkoon pakattuna. Nyt on viisasta mennä nukkumaan, sillä edessä on kovin varhainen herätys ja matkalle lähtö.

Mahtava uusi löytö

2011-09-11T03:28:00.000-07:00

Mahtava uusi löytö tässä taannoin ja eilen tuli vielä uusintana. Vaikka aivan eri kulttuuria kuunnella, niin kyllä oli mukaansa vievää menoa, ai että! Saadapa joskus olla tuollaisessa mukana ja tavallaan on saatukin. Tuolta Servus-kanavalta ollaan monesti aikaisemminkin päästy seuraamaan tasokkaita ja nautittavia massakonsertteja, jihuu.
Nyt etenkin, kun ollaan ensi viikolla menossa tuonne Baijerin suuntaan matkalle, kihelmöi nähdä ja kuulla tällaista. Watch Hubert von Goisern in Concert. Aivan huikeaa menoa!

TAPAHTUMARIKAS VIIKKO

2011-09-09T10:41:00.000-07:00

Tapahtumarikas ja koskettava viikko. Sunnuntaina tyttären kuvataidenäyttelyn avajaiset. Oi mikä rohkea omantiensä kulkija hän onkaan!
a>
a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/-QIqoFUJrGoE/TmpQ6js_cTI/AAAAAAAACIE/6B0ysti5BsE/s1600/DSCN9022.JPG">Samaisessa tilaisuudessa samaisissa tiloissa löytyi myös samalla mielenkiintoista luettavaa.
Työelämässä eräs ongelma ratkesi aivan mahtavalla tavalla, jihuu! Tuuletimme asianosaisen kanssa kiitollisina. Rukouksenvoima on mahtava, uskon!

Poika vaimonsa kera palasi Gardajärven retkeltään. Olivat onnellisia kaikesta kokemastaan. Oli ihanaa kuulla tuntemuksistaan ja nähdä heidän yhteisen onnellisuutensa. Toivat tällaisia maistiaisia.

Illalliseksi isännän loihtimia isojasiikoja.

MUKAVA PÄIVÄ

2011-09-02T09:51:00.000-07:00

Olipa mukava päivä! Vietettiin TYHY-päivää parinkymmenen työntekijän joukolla. Aamusta aloitettiin ja iltapäivään saakka iloittiin. Meni päivä tosi pian, paikasta toiseen piipahtaessa. Leppoisan rauhallisesti ja kiirettä pitämättä saatiin siirtyä paikasta ja tapahtumasta toiseen. On se onni saada hyviä työkavereita. Viisaasti totesi lounaspöydässä vastapäätä istuva, että tällaisena päivänä sitä tuntee itsensä oikein etuoikeutetuksi. Aloitettiin täältä ja sitten tänne Eeva-Liisa Impolan voimauttavaa esitystä kuuntelemaan.
Tutustuttiin vielä pariin mielenkiintoiseen kohteeseen. Täällä meistä ei kukaan ollut aikaisemmin käynytkään. Lopuksi vielä tällainen mielenkiintoinen kohde.

Sen kerran kun on TV:stä kunnon katsottavaa, niin samaan aikaan kaksi hyvää. Mutta onneksi on systeemit, että voi katsoa toisen myöhemmin. Tämän olen katsonut aikaisemminkin ja lukenut kirjana. Kaunista erotiikkaa.
Tätä en muista nähneeni. Teemalta tulevat elokuvat ovat yleensä laatu tuotantoa.
Hyvää viikonloppua!

EI PERÄSSÄ PYSY

2011-08-27T23:29:00.000-07:00

Eikä EDES perässä, tässä ajankulussa. Huomaahan sen jo tästä blogipostausten harvenemisesta, harmi. Nyt on tupannut monenlaista tekemistä monelle suunnalle, niin työ- kuin vapaa-ajalla. Täytyy vain yrittää sumaa selvittää (priorisoida oikein paperilistalle tekemiset) ja painaa samalla jarrua uusille ideoille. Elokuun viimeinen viikonloppu on ollut ihanan ideaali sään suhteen. Meillä päin vietetään silloin aina Venetsialaisjuhlia, huvilakauden päättäjäisiä.
Yli kolmekymmentä vuotta mekin mökillämme niitä aina päättelimme. Nyt pysytään maissa ja omalla kotipihalla. Samoilla juhlaan kuuluvilla soihduilla ja tulilla täällä kotonakin kuitenkin jatketaan.Eilen illalla oli upeaa istuskella talon edustalla saunan jälkeen auringon vielä lämmitellessä.Illan hämärtyessä ja lämpimän vain pysyessä tuntui hyvältä jatkaa illastamista ulkosalla. Samanlaista säätä näyttää tänäänkin pitelevän, hienoa! Onpa kuin olisi saanut pienellä virkistävällä lomamatkalla piipahtaa.

En saanut aikaiseksi tätä salaattia, kun en löytänyt kaikkia oleellisia aineita; parmesanjuustoa, parmankinkkua ja pinjansiemeniä. Haalin kyllä vielä nuo aineet paremmalla ajalla. Sain kuitenkin aivan onnistuneen (kuva jäi ottamatta) salaatin tavanomaisilla aineilla; jää- ja rucolasalaatilla, kirsikkatomaateilla, oliiveilla, säilömandariineillä sekä Arlan fetajuusto valmispakkaus seoksella.

Kaksi simahtanutta… Torstaina saimme sitten soman sohvakaluston. Nyt on oltava tarkkana, että ei heti ryvetetä uutta sohvaa. Ai, että olemme uuteen kalustoomme tosi ihastuneita ja tyytyväisiä. Noiden vanhojen, äitini kutomiin, kesämattoihin kalusto sopii moitteettomasti. Ennätin jo murehtia, että ne näyttäisivät uuden rinnalla kulahtaneelta, vaan eikö mitä. Verhot, tapetit, pikkupöytä ja lamput menevät lähitulevaisuudessa vaihtoon. Nuo kaksi urosta eivät. ;)

Ja makeanpuoli tuli kruunatuksi tällä. Tytär kävi aamupäivällä leipomassa sämpylöitä ja ihanan mutakakun. Oli kyllä taivaallisen ihanaa jälkiruokaa marjojen ja kermavaahdon kera, ylevöittäen illallisemme!

Mieluista aikaa

2011-08-18T10:51:00.000-07:00

Syksy on minusta mieluista aikaa. Kuuman ja hullaannuttavan kesän jälkeen tuntuu aina miellyttävältä ”laskeutua maan pinnalle” rauhoittua ja syventää otettaan tavalliseen arkielämään. Niin nytkin. Työssä tuntuu myös hyvältä haasteineen päivineen. Elokuussa minun on määrä aloittaa työn ohessa kahden vuoden kestävä koulutus. Levollisin mielin, eiköhän siitä selviä – tietoa ja ammattitaidon päivittämistä. Kouluttautuminen merkitsee varmaan myös, että pestikin jatkuu vuoden loputtua edelleen. Lähdin reilu vuosi sitten tähän uuteen tehtävääni hyvin matalalla profiililla itseäni kuunnellen. Kannatti – olen tosi tyytyväinen ja kiitollinen tällaisesta eteen auenneesta haasteesta ja iloinen siitä, että itselläni on ollut viitseliäisyyttä opetelle uusia asioita.

Ja Kaupungin seudun opiston opinto-ohjelma julkaisu 2011 –2012 on selattuna! Ai, että olisi houkutuksia. Lähinnä kiinnostaisi ruotsinkielenkurssi. Olisi töiden jälkeen aivan nurkan takana…
Ja tätibaletti voisi olla minun juttuni. Toisaalta ei kuitenkaan haluaisi itseään liikaa sitoa…

Syksyisin ollaan pruukattu miehen kanssa lomailla etelän auringossa. Tänä syksynä tehdään poikkeuksellisesti kaupunkikiertomatka. Oi kuinka mukavalta alkaa edessä olevan lomamatkan valmistelu tuntua! Matkamme ovat aina olleet hyviä ja onnistuneita.

Laitan muutaman kuvan edessä olevan matkamme muutamasta kohteesta.

OI MIKÄ IHANA ILTA

2011-08-13T12:24:00.000-07:00

Oi, mikä ihana ilta ja koko loppukesän päivä!
Metsässä mustikoita mustanaan…
Mustikanpoiminnassa minian kanssa oli mukavaa!
Ilta-aurinko paistoi miellyttävästi talon edustan kivetykselle, eikä sieltä malttanut pysyä poissa.
Mies grillasi isoja siikoja. Grillikalan tuoksu härnäsi nälkää esille…
Eilinen ilta oli myös ihana. Vietimme sen ystävien uudistetussa kodissa, istuskellen alkuillasta heidän tunnelmallisella pihalla ja loppuillasta myöhään yöhön saakka viihtyisissä sisällätiloissa.
Tässä luettelomaisesti tiivistäen tämän viikon tapahtumista.
Joten, eihän tästä ole joutanut juurikaan blogia pitämään. Saatikka monellekaan moikkaamassa käymään.

Tässäpä tätä nautittavaksi!
Tässä myös tämän päivän näkymää tuosta läheltä, Koivistontien varren komeasta atleetikosta ja muutamasta mukavan näköisestä maitotytöstä... Poikani testikuvausta uudella kamerallaan.

PÄIVÄN ASUT

2011-08-06T07:47:00.000-07:00

Noh´nih´, nyt sitten Leenalle lupaamani päivän asu. Itse asiassa tuli jopa ”päivän asut”.
Tämä viikko kului jo työn merkeissä ja lomasta vain haikea muisto. Vaan onhan vielä kesää jäljellä. Eilen satoi ja sitä jatkuu edelleen. Siitä se hyvä puoli, että mattoja ei voinut viedä ulos ja täytyi vain imuroida ja lattiat pyyhkiä mistä voi. Nyt saa täällä sisällä puuhailla mitä huvittaa, hyvä.

(älkää antako himmelin häiritä...) Teki tiukkaa, saada tuo juhlakolttu ylle. Yleensä aina ennen jotain tiedossa olevaa juhlaa tai tilaisuutta on tapanani hoikistaa itseäni parilla kilolla (noin vain tahdon voimalla - silkasta innostuksesta juhlaan - pynttäytymisen ilosta). Edellisellä kerralla sonnustautuessani tähän asuun (oopperailtaan, sirkustelttaan), olin paremmassa kuosissa. Nyt äkkiseltään ilman tuota ”esivalmistelua” teki mekon pukeminen melko tiukkaa. Kuvastakin sen voi myös päätellä!
Kyllä se pitää tuollaisen juhla-asun kuvaaminen tapahtua autenttisissa olosuhteissa. Oikeaan tilaisuuteen kun samassa asussa laittauduin, oli oikeat korut, juhlameikki ja tukka hyvin sekä koko olemus itsellä hehkuva.
Tässä sitten väljempi arkiasu. Vahingossa tuli ostettua numeroa isommat pöksyt. Mutta pysyvät jalassa eivätkä ole pudonneet. Yritin etsiä jälkikäteen pienempiä, vaan en onnistunut löytämään.

JOTAIN KESÄLOMASTA

2011-07-29T03:44:00.000-07:00

Oikein onnistunut kesäloma! Tuntuu kuin olisi ollut paljon pitempään kuin vain kaksi viikkoa poissa töistä. Olemme miehen kanssa pitäneet itseämme lomalla fyysisesti lujilla. Joka päivä, aamiaisen nautittuamme ja lehden luettuamme, on asteltu arvellen pihamaalle ja kumpikin uppouduttu omalle sarallemme; mies laatoitustyöhön ja minä kiviaidan uusimiseen. Välillä on vinkattu toista tarkistamaan työtään ja saamaan vahvistusta tai opastusta tekemiseensä. Valmista saatiin molemmat tahoillamme ja nyt voidaan tyytyväisyyttä siitä tuntea. Vielä vähän viilauksia ja ”koristeluksia”. Ahkerointi saa nyt tältä kesältä riittää, eikä enää mitään näin sitovaa projektia vähään aikaan.
Vaikka mielessä on kyllä saada vanha hirsisauna kunnostetuksi….ja itse asiassa äsken juuri puhelinsoitolla hanketta edistin - asianosaavan kirvesmiehen asiantuntija-apua on jo huomiselle luvissa.Raskaan ruumiillisen raatamisen, on henkinen puoli ollut sitten sitäkin relaavampaa; ulkosalla illastamista ja istuskelua - aikatauluttamista ilman. Vaikka vain kotona, niin kuitenkin lomalla, ihanaa.
Kesälukemiset kerkesin kirjastosta...
Äidin kanssa kiva Kokkolareissu...

Onnistunut oopperailta...

Asuntomessuillekin jo liput valmiina, vaan vielä varmaan kerkiää.
Viikonlopulle suunniteltuna mustikanpoimintaa.

MAHTAVAA YHTEISTYÖTÄ

2011-07-20T02:55:00.000-07:00

parhaimmillaan, täytyy todeta tämän aamuisesta kivijärkäleen siirrosta.Aikamme punnerrettuamme ja foinikialaista kiven vääntämistä tehtyämme pääsimme näin mahtavaan tulokseen; kivi saatettu paikalleen.
Ja paikalleen asennettuna.

TERVEISII TYÖLEIRILTÄ!

2011-07-19T11:43:00.000-07:00

Aivan kivalta sellaiselta kuitenkin. Työssäkäynti on nyt muuttunut maanantaista lomasta lähtien kotona tuuskaamiseksi, ihanaa. Vaikka voisi tätä kutsua tuuskaamisesta hiukan jalostuneemmaksi tekemiseksi, on sen verran vaativaa, aikaa ja voimille käypää hommaa. Mies tarttui maanantaina innolla tiilenpäihin ja raijasi ison kasan kärryillä kuistinnurkalle, jossa valmiiksi tekemänsä hiekkapohja jo odotti. Laatoitus on sujunut ihailtavan pontevasti ja miehen aikaansaannos näyttää tosi hyvältä. Kyllä meidän kelpaa kohta siinä tepastella…
Omat toimeni eivät aivan niin onnistuneesti loman ekapäivästä lähteneet. Viriästi siltikin, kun ensin piti aamusta toimitella asioita; apteekissa kolmesti, kirjastossa ja kaupassa kahdesti sekä kerran äidillä käydä. Puhumattakaan nyt tavanomaiset (vapaapäiväiset) pyykki- ja astiapesukoneelliset.
Ja sitten oltiinkin jo lounasajassa – nälän jamassa. Äkkiäkös edellispäivältä jääneistä loihdin kelpo lounaan, (ei nyt toki (hyi) pyttipannua) ja kauden vihanneksista salaatin..
Mies auringossa - minä varjossa.
Ja johan viimein pääsin itsekin kivitöihin käsiksi. Kivasti kiviä tulikin siirretyksi, hoh, hoijaa! Kävi kyllä mielessä, että mitähän sitä taas tulikaan aikoneeksi ja aloittaneeksi. Mutta vahva usko,
( näin se on yleensä muunkin tekemisen kanssa) että suunta on oikea ja lopputulos onnistunut. Onhan urakka melkoinen. Huomenna tarkoitus traktorin avulla siirtää suurimmat kivenjärkäleet aitaan. Hieman epäilyttää, koska kivet eivät ehkä ole samaa paria vanhan kiviaidan kanssa.Kottikärryn mentävä aukko tehtynä...
tätäkin kiviaitaa pitäisi laittaa järjestykseen.Siellä yksi syyllisistä, joka kiviaidan kiviä liikuttelee.

Loman ei ole tarkoitus olla pelkkää työleiriä. Torstaille sovimme äidin kanssa kivan Kokkolareissun ja perjantaina miehen kanssa oopperaan, jipii! Kirjojakin kirjastosta haettuna.

TEKIPÄ HYVÄÄ!

2011-07-16T11:43:00.000-07:00

Kunnolla ja pitkään nukuttu yö nääs… Meikä kun tahtoo olla sellainen eläjä, joka kesäaikaan siirtyessään muuttuu suorastaan euforiseksi pintaliitäjäksi - yökukkujaksi - einukkujaksi. Ulkosalla pihamaalla monenlaiset mielenkiintoiset ja mukavat työt ovat ottaneet otteeseensa ja pitäneet pauloissaansa. Innostuneen työntouhuilun jälkeen on vielä jatkettu ulkosalla istuskelua, nauttien auringonlaskusta, hiipuvasta illasta ja lasillisesta kylmää Chardonnayta. Ja kaikki tuo kesän pintaliito työssäkäynnin ohessa! Tietäähän sen ettei sellainen univajeenaiheutus pitempään hyvään johda; luovuus riutuu ja koko habituskin kielii yhdellä peiliin vilkaisulla kestoväsymyksestä. Vaan nytpä hieman helpotusta, kun kesäloma alkaa maanantaina, jihuu! Vaikka vain kahdesta viikosta onkin kyse, tuntuu tämä breikki juuri nyt niin sopivalta. Lomasuunnitelmissa ei suuriakaan, vain naapurikaupungeissa käyntiä ja muutamaan tapahtumaan osallistumista. Asiaan liittyvää. Tästä vain innostus lisääntyi. Ja vielä tänne kun raaskisi!
… kuis tää kuva nyt tähän liittyy… ? Liittyy! Siksikin, kun kamerani muistia lainasin, eikä ole kameraa ja omiakuvia nyt käytettävissä. Aamulla satoi ja koska muutenkin oli asiaa kaupungille, niin sitten sinne. Sohvaryhmämme on tullut tiensä päähän (15v) ja on korkea aika hankkia uudet. Tarkoitus oli vain alustavasti kierrellä katselemassa uutta tilalle. Leppoisan rauhallisen ja yksimielisen tuumin hankinta sitten jo toteutuikin! Mies kylläkin halusi (ei aivan tuollaista) nahkasohvakalustoa. Vaan osoittautui (onneksi ) sen verran kalliiksi, että haaveestaan luopui. Mutta kelpo vastaavan yhteistuumin löysimme. Kuukauden tai runsaan kuluttua ryhmän pitäisi meille kotiutua.

Oi, kuinka hyvää tekevä vaikutus hyvin nukutulla yöllä voikaan olla! Kirjoittaminenkin tuntuu nyt luistavan kuin vettä valaen. Kesäaikaan blogiharrastus on pakostakin jäänyt vähemmälle ja koko harrastus tuntunut tahkealta. Jospa tästä taas ilo ja energia valtansa saa!

HELTEEN HELLIMÄNÄ

2011-07-03T11:48:00.000-07:00

Viime viikko helli helteisellä säällä. Loppuviikollakin saatiin samaa lisää nauttia, kun miehen kanssa vietimme viikonlopun helteisessä pääkaupungissa. Olin varannut perjantain vapaaksi ja huristelimme heti aamuvarhain pendolinolla Helsinkiin. On se niin helppoa, voimia ja aikaa säästävä tapa matkata, että nykyään ei viitsi enää omalla autolla sinne saakka lähteä.
Perille saavuttua menimme heti hotelliin ja resepsuunissa kävi ilmi, että nettivaraukseni olikin toiseen hotelliin.
Eikä valitettavasti järjestynyt meille huonetta. Noh´ ei siinä mitään maata kaatavaa – klamsimme sinne sitten, varaamaani hotelliin. Olikin aivan lähellä.
Vaikka saavuimmekin etuajassa saimme huoneemme heti käyttöömme. Vastaanottovirkailija valitteli näkymien jäävän pelkkään sisäpihaan, mutta huoneen tilavan koon korvaavan maiseman puutetta. Rauhallinen huone ja hotellin sijainti aivan kaupungin ydinalueella. Loppujen lopuksi minulta aivan hyvä huti.
Pari päivää kuluivat vain kaupunkia ja kauppoja kierrellessä. Helle sai hikoilemaan ja välistä täytyi käydä hotellihuoneessa kastamassa jalkojaan kylmään veteen. Tuossa kuumuudessa majapaikkamme läheisyys osoittautui oivalliseksi asiaksi. Suunnitelmien poikkeamilla - erehdyksillä voi siis monesti olla hyviäkin seurauksia. Pitää vain osata luopua alkuperäissuunnitelmista ja mennä tilanteen mukaan.
Kaiken kaikkiaan oli varsin palkitsevaa, että otimme myös hyvin iisisti. Emme olleet suunnitelleet mitään etukäteen. Hesarista silmäilimme tietoa päivän tapahtumista, mutta mitään sellaista kohdalle kolahtavaa emme keksineet. Tyydyimme siis pistäytymään niissä tavanomaisissa kaupoissa ja kahviloissa.
Ja siinä oli jo nautintoa ja viihdettä kyllin. Parasta, että ei ollut mitään kiirettä eikä aikataulua. Iltapäivällä nokoset ja illalla laittautuminen kaupungille illalliselle. Lauantaina sattumoisin jopa tanssimassa, jihuu!
Tänä iltana kotipihalla tunsi taas latautuneensa kaikesta mukavasta, saaneen uutta innostusta ja voimia kaikenlaisiin vireillä oleviin kotipuuhiinsa.

Jotain komeaa näkymää sentään.

Vakio paikka pistäytyä.

Tänä vuonna kulkue säästyi ilkivallalta. Suopeus ja iloisuus henki kadunvarsille kerääntyneiden katsojien taholta.

Moni ohikulkeva loi viipyvän katseensa tähän ihanuuteen... siis autoon.
Onnistuneet illallisvalinnat.
Illalliselta - musiikin kantautuessa korviimme, suunnistimme tuonne ihmismassan joukkoon kristallikruunujen alle. Hauska tuokio panna vähän jalalla koreasti, mitä nyt tuossa tungoksessa tohti.
Ihania tällaiset lämpimät kesäillat istuskella terassilla.

HILJENNYMME JUHANNUKSEEN

2011-06-24T08:33:00.000-07:00

Hiljennymme Juhannukseen.
Keväästä alkukesään on riittänyt menemistä ja tapahtumia, varmaan itse kullakin. Juhannuksen kohdalla tapahtuu onneksi taite rauhallisempaan ja (toivon mukaan) kiireettömämpään jaksoon. Tänä Juhannuksena en ole oikein kerinyt mitään täydellistä juhlavarustamista aikaan saada. Kaikki ikkunanaluskukat sentään sain hankituksi ja paikalleen asetetuksi. Muuten ei sitten olekaan yltänyt aikakauslehtien ihaniin juhannustunnelma versioihin. Siitä huolimatta, oikein hyvillä ja syvällisillä mielin taas tätäkin Juhannusta eletään. Kohta sauna lämpiämään ja sitten grilli-illallista laittelemaan. Aamusta alkanut tihkusade näyttää nyt hieman hellittävän ja valoisampaa pukkaa pilvipeitteen läpi.
En saanut tähän juhannuspostaukseeni mitään kunnolla kuvatuksi. Laitan näitä parin viikon takaisia lähimetsän kuvia. Ei mitään kovin hienoa maisemaa, mutta kuitenkin siihen nähden kelpoa kun muistaa mitä on ollut takavuosina ennen harvennuksia. Ja itse nautin kovin käyskennellä tässä kotitiellä parannetun maiseman varrella. Ajan ja pienen puuhastelun kanssa tuosta kehkeytyy varsin varteenotettvaa kauneutta, uskon.

Heijastuksia vedessä
Leppoisaa Juhannuksen aikaa!

OIKEIN HÄVETTÄÄ

2011-06-21T11:39:00.000-07:00

kun näin huonosti olen tonttini hoitanut, tätä blogiani päivittänyt. Mutta on ollut niin mieletöntä menoa ja tapahtumia pullollansa kesäkuun alku. Sukutapahtuma onnistui oivallisesti; sukua oli sopivasti, ruokaa riittävästi ja

musiikkia mukavasti.

Oli ihanaa tyttären kanssa yhdessä hoitaa sukutapaamisjärjestelyiden oma osuus, kahvitarjoilun leipomukset.
Ennakko-odotuksien mukaan kuultiin hyvää laulantaa ja soitantaa. Oli mahtavaa myös kuulla (ensi kertaa) tyttäreni laulavan. Hienoja valintoja häneltä tämä ja tämä

Blue moon serkkujen kesken.

Ja tämä suvun nuorimmainen laulaja , pappansa säestämänä, aivan ihanan koskettava esiintyjä ja laulajalahjakkuus. Tippa tuli silmään monelle hänen kaunista lauluaan kuunnellessa.

Ai, että olen ylpeä noista suvun nuorista ja muistakin osaavista!

Tässäpä kuulumisia pikaisesti!
Palaan viikonlopulla.

KORRELAATIOTA?

2011-06-09T13:15:00.001-07:00

Onko tämä korrelaatiota? Helteisellä säällä ja ihmisten jäätelön kulutuksella tiedetään olevan yhteyttä.
Helle sai minutkin hieman sekaisin, töistä kotimatkalla vaihtamaan kevyemmälle kanavalle. Säädin autoradion kuuluvuutta kovemmalle ja tanssin autoa ajaessa viimeiset sadat metrit kotiin palatessa lähes hurmiossa. Kotipihalla päästyäni palasin arkeen nähtyäni mieheni järkyttyneen ilmeen. Hän selitti säikähtäneensä yllättävästä melusta ja luulleensa jonkun kissoistamme jääneen autoni raahattavaksi.

KUULOSTAA KIVALTA
TOSI HYVÄ/HAUSKA

VÄLIARVIOINTIA JA -SUUNNITELMIA

2011-06-02T03:52:00.002-07:00

Sataa. Kaipaan aurinkoa. Luvattua hellettä ei sitten tänne länsirannikolle tiistaina saatukaan. Eikä eilen ja tänäänkään vielä odotetusti lämmennyt. Sään suhteen nyt onkin sopiva väli (kiivastahtisen kevään kulusta kesään) hieman pysähtyä tööväämään – tekemään väliarviointia ja –suunnitelmaa tulevia kesäviikkoja ajatellen. Tehdä listaa suunnitelluista töistä ja vastapainoisesta virkistystoiminnasta.

Mitään kovin velvoittavia tai taakaksi osoittautuvia suunnitelmia ei ole enää vuosiin ollut tapana tehdä. Ja se on koettu hyväksi.

Alku kevään maatamullistava-projekti on nyt saatu onnellisesti (tähän saakka) tehdyksi ja kylvöstä alkaa esille nousta. Aivan ihanasti sattuivat sateetkin oikea aikaisesti. Valtava määrä kiviä ja vanhojen rakennusten sementtipaloja käännetystä maasta sai kaivaa. Elosuojan toinen pääty on traktorin työskennellä liian ahdas, joten se täytyy vielä käsipelillä puhdistaa. Välillä urakka on tuntunut uuvuttavan ylivoimaiselta. Mutta sitten vähän löysättyään ja hakeuduttuaan hieman helpompiin hommiin, on taas jaksanut palata uudella innolla haastavaan projektiin. Ja kun huomaa, että työ kuitenkin edistyy ja näkyvää saa aikaiseksi, niin se myös motivoi pysymään suunnitelmissa.

Miehen aikomuksena on jatkaa kivetystä kuistin toiselle puolelle . Sillä kulmalla ilta-aurinko paistaa ja lämmittää myöhään kesäillalle. Projektissa tuli ikävä kyllä hankaluuksia, kun samanlaisia kiviä ei enää Agrimarketista saakaan. Mies on joutunut tutkimaan ja soittelemaan eri paikoista ja jäljestämään puuttuvia kiviä. Luotan hänen sinnikkyyteensä ja jonkun ratkaisun keksivän.
Yllä olevat kuvat täältä

Koska en usko saavani mennä vuotisia pelargonioita entiseen loistoonsa, luovutin armahtaen itseni ja päätin ehdottaa diiliä ”puutarhurini” kanssa - istuttaamaan entisenlaiset kukka-asetelmat valmiiksi ikkunanaluslaatikoihin. Hienoa minä! Perennapenkkiä täydennän joillakin yksivuotiailla...

Kiviaidan kohotusprojekti tuntuisi niin kihelmöivän kutsuvalta. Mutta urakka on aika massiivinen laatuaan… Toivoisin saavani ainakin rumalta ja tyylittömältä näyttävän ”porttiaukon” korjatuksi. Aitaa ajatellen löytyi maatamullistavaaprojektin yhteydessä muutamia oikeanlaisia isoja ja sopivia kiviä, joista iloitsen.

Virkistystoiminta on kyllä jäänyt vähiin, mitä nyt pientä shoppailua ja kahviloissa käyntiä kaupungilla. Talvi on mennyt tyystin ”tosi” elämän kurinalaisuudessa; kaikenlaisissa työntouhuissa, erilaisissa koskettavissa, aikaa ja voimia vieneissä tapahtumissa, sysäten suunnitellut hauskanpidot aina hamaan tulevaisuuteen. Vaan nyt kyllä ja hyvin pian, haluan edes Helsinkiin!
Sitä ennen saamme kaukaisia Amerikan sukulaisia yhden yön vieraaksemme. Se tuntuu mukavalta! Aikoinaan heidän vanhempansa (jo edesmenneet) tapasivat vierailla muutamana kesänä muutaman viikon sieltä täällä Suomessa ja olla meilläkin.
Vaikka tuollainen tuntuu velvoittavalta, on se silti myös samalla antoisaa.
Ja nämä sukulaiset (miehen isän puoleisia) ovat kyllä tosi mukavia eivätkä mitenkään muodollisia.
Sitten vielä miehen äidin puoleisten sukulaisten keskeiset juhlat tai kokoontuminen… Anopin hauskoissa hautajaisissa (totta) syntyi idea jatkotapaamisesta sukulaisten kesken. Ja niin laittoivat innostuneet ihmiset taas tuumasta toimeksi. Oikein jo edeltä iloitsee, kun tietää saavansa kuulla hyvää musiikkia ja etenkin laulantaa tämän suvun kesken.Varsinainen kesäloma alkaa sitten heinäkuun puolestavälistä. Pidän vain kaksi viikkoa ja syksyllä toisen kaksi.

Sää selkeni, aurinko paistaa – voi mennä ulos.

Illalla monenlaista ilahduttavaa, saisi sataakkin!
Tämä Tämä
Tämä
Sokerina pohjalla

VÄSYTTÄÄ, EIKÄ NYT JAKSA PITKÄSTI TÄTÄ

2011-05-28T11:04:00.000-07:00

Väsyttää, eikä nyt jaksa pitkästi tätä…
Rakas Saima-kissamme ei sitten parantunutkaan. Leikkaus kyllä onnistui ja siitä toipuminen. Vaan ei vatsa peräruiskeista huolimatta alkanut toimia, eikä ruokakaan oikein maistua, saatikka että olisi juonut riittävästi. Mahanalus alkoi pullottaa ja heräsi epäily sisäisestä verenvuodosta, tuntui kuin nahan alla olisi ollut nestettä. Makoilua ja istuskelua vain…
Aamulla soitto eläinklinikalle ja saimme Saimalle ajan. Yksissä tuumin päädyttiin leikkauksella poistaa ulostemassa. Miehen kanssa menimme operaation ajaksi viereiseen huonekaluliikkeeseen. Kierroksemme keskeytti puhelinsoitto eläinhoitajalta. Kertoi ikävää, Saiman paksunsuolen seutu oli suuren ja pahanlaatuiselta näyttävän kasvaimen saartama eikä ennuste olisi hyvä. Se selitti neste-, asciteskertymän .
Oli päätettävä, herätetäänkö Saima leikkauksesta vai annetaanko viimeinen nukutus. Varmistin vielä tyttärenkin toiveen. Päädyttiin sitten viimeiseen nukuttamiseen. Itkettää niin nyt.
Se lohduttaa hieman, että teimme kaikkemme ja saimme apua, eikä Saiman tarvinnut kärsiä. Hautasimme hänet Turre-koiran viereen kiviaidan taakse nuoren männyn alle. Piha, koti tuntuu nyt niin tyhjältä…

Odottaessamme Saima-kissan nukkumista saapui klinikalle nelihenkinen perhe kahden tomeran koiran kera. Tunnistin naisen aikaisemmista työkuvioista miellyttäväksi tutuksi. Totta kai vaihdoimme kuulumiset ja juttelimme lemmikeistämme.
Oi, kuinka lohduttavan hyvältä kuulosti hänen kertomuksensa Niilo-koiran pelastumisesta!

EI MENNY NIINKÖ SUUNNITELTIHIN

2011-05-21T07:00:00.000-07:00

Ei menny niinkö suunniteltihin, mutta siltikki aika hyvin...
Perjantaina oli alun pitäen tarkoitus ajaa aamusta Tampereelle ja kokoontua siskotapaamisen merkeissä. Mutta sitten matkaan lähtöä jouduttiin myöhäistämään ja päädyttiin junakyytiin. Eilisiä suunnitelmia ajatellen, harmittavalta tuntunut muutos koitui hyödyksemme, koska perjantaiaamuna isäni joutui yllättäen sairaalaan ja se meni matkan edelle. Myös se syy, että Saima Harmaja kissamme oli jo muutaman päivän herättänyt huolta nyrryämisellään ja mahanalus pahkuroillaan sai matkahankkeen jäihin. Tytär oli ilahduttavan omatoimisesti jo varannut Saimalle tutkimus- ja leikkausajan. Mutta päivä päivältä siihen tuntui olevan aivan liian pitkä aika. Niinpä perjantaiaamuna soitin ensimmäiselle löytämälleni eläinklinikalle ja sieltä järjestyi välittömästi Saimalle aika. Verikokeet osoittautuivat mallikelpoisiksi, vain pientä tulehdukseen viittaavaa. Heti palpaation (tunnustelun) tehtyään lääkäri arveli vanhan leikkaushaavan ja vatsakalvon repeytyneen ja noiden pehmeiltä tuntuvien ja myötäantavien pakuroiden olevan suolistoa, huh. Onneksi Saima ei vaikuttanut kipeältä. Ja, oi kuinka mallikkaan fiksusti vanha lady tutkimuspöydällä käyttäytyikään, vaikka automatkalla naukui tuskastuneena lukittuun laatikkoon joutuessaan. Muutama tunti meni tutkimuksineen, leikkauksineen ja heräämisineen. Nyt Saima vaikuttaa jo piristyneemmältä ja halusi jopa oma-aloitteisesti ulos. Ruokakin maittaa.

Ja tänään onnistui vielä jopa siskotapaaminenkin! Nuorimmat siskot ”maailmalta” olivat tulleet äidille ja sinne sitten kokoonnuimme kahvittelemaan. Eikä isäni asiatkaan ihan kehnosti kuuluneet olevan, kun oli kahviakin jo kovasti kaivannut.

Töissä monenlaista, mm tiistaina koko päivä aamu varhaisesta täällä.Komeat puitteet.

Jostakin nousi tämä mahtava kappale muistiin. Liittyy erääseen elinikäisestä ystävyydestä kertovaan elokuvaan.
Ja siitä sitten tähän toiseen koskettavaan rauhanjulistukseen.

ERITYISEN IHANA JA ILOINEN

2011-05-15T04:15:00.000-07:00

Lauantaipäivä oli erityisen ihana ja iloinen! Miehen kanssa tavanomaiset lauantaisiivoukset tehtyämme tööväilimme istuskellen saunan terassilla auringonpaisteesta nauttien.
Olin sopinut äitini kanssa kaupunkireissusta jo muutama päivä sitten. Hänen iloisen innokas äänensä puhelimessa ja ehdotuksensa lauantaisesta kaupunkireissusta sai minut heti syttymään. Meillähän on aina nämä reissut onnistuneet ja hauskaa ollut, niin eilenkin. Nyt vain ei mentykään omalla autolla, vaan invataksilla ja pyörätuolissa. Vaan eipä tuo tahtiamme haitannut ja iloamme tärvellyt. Taksi vei meidät ostoskeskuksen pääovelle. Eteisaulan hissillä sitten alakerrokseen KATARIINA käsityöliikkeeseen. Äiti on ollut jo kymmeniä vuosia tämän käsityöliikkeen asiakas. Viime vuosina käynnit ovat harventuneet ja siksipä nämä muutamat käynnit tuntuvatkin entistä merkityksellisemmiltä ja iloisimmilta. Kuulumisten vaihtojen ja (ihanien) lankaostosten jälkeen jatkoimme kärryllä rullaten Haloselle. Ulkona aurinko paistoi ja kevät tuoksui - me naiset nauroimme shoppailusta nauttien.

Kenkäosastolla keväthurmos sen kun yltyi ja näiden ihanien Caborien osalta se tulee myös kestämään.

Ja tietenkin KELElle kahville. Voi, että tunnen ylpeyttä mun mutsista, kun hän on niin mukavan hauska ja nykyaikainen!
Äiti kävi aikoinaan paljon kaupungilla taksiautoilijayrittäjänä toimiessaan. Tykkäsi ihmisten parissa olla ja vaihtelevan virkistävästä työstään.

SIISTIYTYY

2011-05-13T12:04:00.001-07:00

Pikku hiljaa alkaa pihapiiri siistiytyä. Ei tietenkään itsestään, vaan ahkeralla haravoinnilla. Ja kevään kohistessa uutta pukkaava vihreys hoitaa loput, mihin haravallaan ei ole ennättänyt, hyvä niin. Jos aikaisemmin olen pullistellut kartanorouva tuntemuksillani, (mutta vain siinä mielessä, kuinka tätä työstettävää lääniä pihassamme piisaan) niin tänä keväänä koen jo olevani oikein puiston haltija, sen verran piisaa haravointia ja työalaa yhdelle naiselle.

Maatamullistava-projektini on viikon aikana edennyt. Iltasella olen haravoinut tuota elosuojan ympäristöä, keräillen kiviä ja rikkaruohon juuristoja. Töistä päästyäni hain Kodin Terrasta valkoapilan ja nurmi- niittykukkaseosta. Jospa lauantai-iltana saan sen kylvetyksi. Mies kävi muutamaan otteeseen katsomassa aikaansaamaani ja tyytyväisnä myhäillen ehdotti itsekin mukavia muutosehdotuksia. Kyllä tästä vielä hyvä saadaan.

UTOPISTISELTA TUNTUVA UNELMA

2011-05-07T09:33:00.000-07:00

Malttamaton kun olen, en voi innoltani olla kertomatta. Nyt sitten se eräs aina utopistiselta tuntunut unelma, joka heräsi jo aivan alku vuosina, kun täällä Järvelän-tilalla aloin asustaa, näyttäisi olevan toteutumassa ja vielä tänä keväänä! Aikoinaan tyttösenä, siirtyessäni city-alueelta tänne metsän keskelle, ihastuin tähän luonnonläheiseen ympäristöön.

Tuo tienvierioja vetosi heti vedenvälkkeellään. Alkukesän vihreyden vallatessa luonnon, näyttäytyy vaatimaton ojanseutu lumoavan kauniina. Keskeltä ojaa, sillalta, voisi näkymä näyttäytyä vielä upeammin. Useana kesänä yritin kehitellä siihen jos jonkinlaista siltaviritelmää pitkistä lankuista, huonolla menestyksellä. Lopulta luovutin. Mutta tänä keväänä aukeni uusi mahdollisuus saada utooppinen unelma todeksi. Naapurissa asustavalle pojallemme rakennettiin autokatosta ja samassa yhteydessä nosturia käytettäessä saatiin heivattua myös siltatukit ojan yli, jippii! Loppukesästä jo varmaan siltatanssit saadaan pidettyä…

MAATA MULLISTAVAA

2011-05-04T13:02:00.000-07:00

Aivan kirjaimellisesti, maata mullistavaa alkoi sitten maanantaina tapahtua, jihuu! Olin varannut aamupäivästä töistä vapaata ja sopinut erään taitavan traktorimiehen kanssa pihapiirin kunnostamisesta. Tuo vanha elosuoja, jota mies on viime kesästä remontoinut, on ollut vuosia kuin maan nielemä. Vuosikymmeniä sen seinän vierustoille oli kerääntynyt erilaista käytöstä poistettua roinaa, hautautuen ruohottuneen rakennuksen ympärille. Ajan ja kesien saatossa elosuojaa ympäröivä maasto oli alkanut nousta ja rakennuksen kynnyslaudat jäädä jo maakerrostuman alle. Muutaman vuoden aikana olen saanut kyllä seinänvierustat roinasta siivotuksi, mutta lopputyö, osin kivettyneen ja ruohottuneen maan muokkaaminen olisi ylivoimaisen raskas - jopa mahdoton urakka kuokalla ja haravalla toteutettavaksi. Siispä järeämmät keinot kehiin, hurraa!
Maanantaina homma polkaistiin käyntiin ja kaavittiin maakerrosta auki. Routaa on vielä sen verran, että pari päivää saa auringon paistatellessa maa vielä sulaa ja sitten homma jatkua. Tässäpä sitä sitten on minulla keväistä harrastusta ja iltapuhdetta. Mikäs siinä, kun on innostusta ja tyytyväisyyttä tällaisesta näkyvästä parannushankkeesta.

SUUNNITELMIA TUPPAA

2011-04-30T05:42:00.000-07:00

Eilen illalla kerkesin kuninkaallisista pidoista hetken nauttia.
Ja kyllä täytyy ilolla todeta, että näkemästäni nautin ja vaikutuin. Upeaa aikaa tällaiset keväiset hääjuhlat ja mitkä puitteet! Töistä palatessa ehdin virittäytyi ylevään juhlatunnelmaan kuunnellessani radiosta mainiota Laura Kolbea.

Royal Weddingit saivat minussa sen verran innostusta aikaiseksi, että keksin tehdä oman vaatimattoman vappu-Installaation ulos, tuonne tanhuan suuhun postilaatikon tykö ohikulkijoita ilostuttamaan. Mutta tuuli tuivertaa nyt sen verran voimallisesti, että teos saa odottaa parempaa hetkeään vielä tuossa keittiön lattialla. Jospa illaksi tyyntyy...

Ei sitten lähdettykään Helsinkiin. Olin unohtanut, että töissä joku toinen olikin jo varannut pääsiäisen jälkeisen viikon.
Noh` toisaalta ei olisi millään malttanut kaiken kotona tekemisen kivan takiakaan lähteä mihinkään, joten ei mitään luopumisen harmitusta. Varasin sitten maanantaiksi lomapäivän, koska olen suunnitellut tekeväni täällä kotona jotain aivan maata mullistavaa. Perjantaina sitten töissä muistettiin, että maanantai iltapäivällähän oli sovittuna tärkeä koulutus… Totta kai haluan asioita oppia ja niistä tietää, kuuluu tehtäviini. Maanantain loma keskeytyy siis puolilta päivin ja loput pidetään kunhan ehditään. Niin, vielä vähän vihjaamastani ”maata mullistavasta”. Se on eräs pitkään mielessäni muhinut suunnitelma joka nyt lopultakin (monen vuoden jälkeen) polkaistaisiin maanantaiaamusta alulle, jihuu!
Noita vastaavanlaisia suunnitelmia tuppaa nyt muitakin Aivan mukavia ja innostavia, mutta voimia, aikaa ja rahaakin vieviä. Mies aikoi jatkaa pihakivetystä kuistin toiselle puolelle, hienoa. Myöhäinen ilta-aurinko paistaa sinne lämpimästi ja voimme hyödyntää aluetta entistä paremmin mukavaan iltaoleskeluun. Tulevaan kesään kuuluu mm talon ja ulkorakennuksen maalausten parsimista ja paljon paljon muuta mukavaa. Tehdään sen verran kuin kivalta tuntuu. Sitten on eräs aina utopistiselta tuntunut unelma, joka heräsi jo aivan alku vuosina kun täällä Järvelän-tilalla aloin asustaa ja joka näyttäisi nyt olevan toteutumassa ja vielä tänä keväänä! Mutta jätän tämänkin vielä tässä vaiheessa tarkemmin selvittämättä ja ilon jakamisen kanssanne tuonnemmaksi.

Pääsiäisen pyhinä oli aikaa selailla jopa vanhoja lehtiä. Tätä lehteä olen säilyttänyt vuosia (1996) sen erinomaisen sisällön vuoksi. Tätä artikkelia ja etenkin näitä kuvia olen aika ajoin palannut ihastelemaan. Mennä viikolla sitten keksin googlata Michael Trapp nimellä ja sieltähän aukesi lisää ihastuttavia näkymiä.

Mies kyllä kalpeni, kun kerroin katsovani tuota meidän vanhaa elosuojaa sillä silmillä...

PÄÄSIÄINEN

2011-04-21T23:35:00.000-07:00

Miehen kanssa oli sovittu että heti työstä palattuamme (huh) siivoaisimme ja vaihtaisimme kesämatot lattioille. Neljän päivän poissaolo työstä edellytti erinäisiä etukäteisjärjestelyitä ja näin työpäivä venyi oletettua pitemmälle. Kummasti oli kuitenkin voimia ja intoa käydä vielä kaupassa täydentämässä juhlapyhän hankintoja. Kaupunki ja kauppa olivat pullollansa ihmisiä, mutta ihmeen liukkaasti ja vaivattomasti sain asiani toimitetuksi. Kotona mies oli jo aloittanut siivouksen ja siitä oli hyvä jatkaa. Siivouksen jälkeen saunan lämpiämistä odotellessa ehdimme vielä hiljentyä ja istuskella ilta-auringossa talon edustalla.

Hienosti, tai ehkä parempi sanoa, hartaasti alkoi pääsiäisen aikamme. Pääsiäistervehdysten joukossa oli tämä erityisen ilahduttava viesti. Ihana ele ystävältä, miehen isoltaserkulta. Niinpä sitten ilta istuttiin mahtavan musiikin imussa monta tuntia kuulemastamme nauttien. Upean raikasta, modernia, dynaamista ja elämänmyönteistä saundia kauttaaltaan koko esitys. Maallikkona en osaa kummemmin kuulemaani analysoida, vaan nauttia ja todeta kuinka vanha teos oli saatu uuteen ”kuosiin” , elämään/soimaan juuri tässä ajassa.

Tästä jatkuu rauhallinen pääsiäisenaikamme. Aamu on upean aurinkoinen. Kurjet huutelevat lähimetsässä komeasti kevättä.
Oi, kuinka kiitollinen ja onnellinen olenkaan tästä kaikesta! Tytär tulee päivemmällä ja (minun asisteeratessa) tekee parit perinteiset leipomukset. Lauantaina on tarkoitus panna pöytä koreaksi.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

ps ASIAAN LIITTYVÄÄ

LOMALLA

2011-04-15T00:08:00.000-07:00

Toinen päivä parin päivän lomastani alkamassa… Nämä keväiset aamut ovat olleet ihania auringonpaisteineen ja rauhallisin tyynein alkuineen. Ja nyt tämä päivän aloitushetki, kun ei vielä kannata varhaisen aamun jähmeään kylmyyteen hätäillä, vaan voi hyvillä mielin istua koneen äärellä ja laatia Belgian-ystävälle kirjettä ja uppoutua oman blogin päivittämiseen. Kuva täältä.

Ensiviikon pääsiäistä ajatellen suunnittelin peseväni kaikki keittiön ikkunat. Näyttävät niin pölyisiltä ja sameilta. Ikkunat kun kirkastuvat, tuntuu kuin koko talon katse siinä samassa.

Eilen ahkeroin haravan kanssa ja sain aikaiseksi puhdasta pihapiiriä. Mutta lunta on vielä aika paljon ja yöpakkaset vain viivyttävät sen sulamista. Ehkä näin parempi haravoijan kannalta - vähitellen lumen alta paljastuva ruohoala tuntuu urakkaan nähden helpommalta.
Hyvillä mielin myös työelämän suhteen, kun päivittäiset asiat ja toimet ovat hoituneet hyvin ja saanut iloisen innostavasta työilmapiiristä nauttia. Nyt alkaa tuntua siltä, että on välillä varaa jättäytyä työn intensiivisestä otteesta ja pitää tällaisia parin päivän irtiottoja – saada omaa aikaa. Tulevaisuus vaikuttaisi olevan juuri sitä mistä olen haaveillutkin. Lähitulevaisuudessa, pääsiäisen jälkeen, suunnitteilla olisi viikonloppu Helsingissä – ehkä tuolta löytyisi jotain kiinnostavaa.
Mutta nyt keittiön ikkunoita pesemään…

Ps. Kannattaa haaveilla. Ainakin omalla kohdallani olen huomannut haaveiden tavalla tai toisella aina toteutuneen. Pari (toistaiseksi) toteutumatonta haavetta; hyvä englannin- ja ruotsinkielen taito ja (harrastaja)tanssitaito.

EILINEN PÄIVÄ MENI JUHLIESSA

2011-04-10T00:05:00.000-07:00

Eilinen päivä meni juhliessa. Miehen kaksoistäti ja setä täyttivät 90 vuotta. Aivan upeat juhlat kaikkinensa! Oli vaikuttavaa nähdä juhlijoiden joukossa niin paljon oman kylän ja lähialueen sotaveteraaneja ja lottia. Ja millaista joukkoa! Ihaillen heitä katsoi; arvokkaalta näyttäviä vanhoja herroja juhlapuvuissaan ja vanhoja naisia juhla-asuissaan kunniamerkit rinnassaan. Hämmästyttävää kuinka nuorilta he näyttivät ikäänsä nähden. Heistä kukaan ei tarvinnut kävelykeppiä, rollaattoria tai taluttajaa. Liikkumisen onnistumisen lisäksi myös päät pitivät ja ajatukset sekä puheet ja esiintymiset luistivat. Rima on korkealla meille nuoremmille...
Rippikoulukaveri onnittelee monisäkeisellä runolla - ulkomuistista.
Puhe sujuu ilman papereita hyvin...
Ihana sukuköörimme...
Eilisten juhlien onnistumiseen ja upeaan atmosfäärin vaikutti myös se seikka, että näiden arvokkaiden veteraanivieraiden joukossa oli paljon myös nuoria. Oli liikuttavaa ja koskettavaa aistia se vilpitön lämpö ja arvostus mikä nuoremmista juhlavieraista veteraaniväkeä kohtaan huokui. Heti juhlien avauksessa mainio Jussi-juontaja osoitti huomion vanhemmalle väelle, todeten tuntevansa pientä noloutta seremoniatehtävästään ja heidän mahdollisesti ajattelevan, että
- tuomoselle (40v) pojanklopille on annettu vastuuks`.

Tilaisuuden alussa luettiin Kaijan päiväkirjamerkintöjä 40-luvulta ja näytettiin skriinillä niihin liittyviä kuvia. Luonnollisesti myös sota-ajoilta. Päiväkirjamerkinnät olivat sen aikaisista sotakokemuksista huolimatta myös sen aikaisen, elämänhaluisen ja –möynteisen nuoren naisen merkintöjä. Näin niistä valoittui sodan kauhujen ja kyynelten vastavoimaksi myös samalla nuoruuden ilo, usko ja pelottomuus tulevaan. Hieno kooste sota-ajan nuorten elämästä ja kohtaloista. Saimme jo muutamasta esitetystä päiväkirjamerkinnästä ja kuvasta myötäelää syvästi heidän elämää, näiden rakkaiden iättömien.

Päivänsankaritar kiittää mainioin kevennyksin...

JUHLAILOA

2011-04-06T10:05:00.000-07:00

Pääsiäisen lähestyessä alkaa tuntea ihanaa kevät ja juhlailoa.
Enkelten leipää
Kuulin tämän tänään pitkästä aikaa radiosta. Lahden lapsikuoron (?) esittämänä, olin kuulevinani kuulutettavan. Tästä on monta versiota ja runsauden pula valikoida mieleistä.

kuva täältä

KORUARVONTA TÄÄLLÄ

KUISTIN VALOON

2011-04-02T03:46:00.000-07:00

Mikä viisaus se taas olikaan... ”löytää jo olemassa oleva uudelleen”. Juuri niin! Löysin itse tämän jo olemassa olevan valoisan kuistimme ja päätin siirtyä tänne. Viikko sitten viralliseen kesäaikaan siirtyminen on tuntunut mukavalta; varhaisten aamujen rauhallisuus ja valoisten myöhäisiltojen lämpimät lupaukset tulevasta hyvästä. Kesäaikaan siirtymisestä huolimatta, tai ehkä juuri sen seurauksena, ”digitaalikeskus-kammarissamme” (nykyään kirjastohuone) ei juurikaan kesäaikafiilistellä. Talviajan päivänkierto kyllä valaisee siellä mukavasti aamupäivään saakka, mutta kevään iltapäivin huone jää kaikesta ulkona lisäntyvästä valosta riippumatta paitsioon. Viihdy siellä sitten pimeässä. Ei, pois on päästävä kuistin valoon!

Lauantain paras hetki käsillä - siivoukset saatu valmiiksi ja mahdollisuus tehdä mitä mieli tekee, mukavaa. Mies meni soittokämppään ja itse istahdin tähän valoisaan kuistiin läppärin äärelle. Eräs unelmista on alkanut vähitellen edetä… Kirjoitin aikoinani tällaisesta unelmoivani (postauksen lopussa).
Talven aikana mies on harrastanut soittamista yhdessä vanhan soittokaverinsa kanssa. Harrastus on entisestään elpynyt ja innostuksissaan ”vanha rokkari” hankki lisävarusteeksi vielä bassokitaran. Hyvä, onpa sitten välineitä kotisoittajaorkesterille. Kernaasti näkisin toiveeni toteutuvan ja tulevaisuudessa tuolta musiikkikämpästämme soiton ja laulun vielä raikaavan. Hyvältä näyttää, siihen suuntaan menevänkin.

Oi, oli unohtua kehua tuota kuvassa näkyvää, mieheltä saamaani joululahjaa, pientä läppäriäni. Monesti mielessä olin tällaista hankkimassa, mutta aina jokin tärkeämmältä tuntuva hankinta meni edelle. Onneksi mies sitten lahjaksi laittoi. Tämän kanssa on kiva vuoteessa kelletellen katsella vaikka blogeja ja muuta sellaista. Ruotsin- ja englanninkielen opiskelussa olen kokenut tämän mainioksi välineeksi. Google-kääntäjällä olen harjoitellut keskustelulauseita ja kuuntelemalla niitä saanut ääntämismallia. Enempi vain pitäisi harjoitella.

Helppoa ruokaa! Sulatin rasvattomaan maitoon Koskenlaskijaa, Cheddar-juustoa ja höystin kasvismausteella ja suurustin maizenalla. Keittoon lisänä paistettua pekonia, ruisleipää ja kesäkurpitsaa. Onnistui hienosti ja maistui tosi herkulliselta.

LÄMMINTÄ/RAKASTAVAA PARODIAA

JA TAAS ON LAUANTAI

2011-03-26T08:29:00.000-07:00

Ja taas on lauantai, jihuu! Mahtava viikko takana, aivan hullua menoa, mutta sankarillisesti selvitty kaikista koettelemuksista.
Ai, että nautin tällaisesta iloisen tekemisen meiningistä. Perjantaipäivän päätteeksi pidettiin palaveri joka sekin mainiossa hengessä. Väki tuntui kaikesta työntouhusta ja muista huolista huolimatta tyytyväiseltä ja iloiselta. Tuntuu hyvältä ja saa tuntuakin. Sopivasti aika ajoin onnistumisenilosta nauttiminen antaa voimaa. Ja se antaa uskoa myös omaan oppimiseen sekä omista kyvyistä toimia porukassa rakentavasti ja innostavasti. Niin, pari viikkoa sitten vahvistui, että jatkan tässä uudessa (kohta vuosi tulee jo täyteen) työssäni vuoden loppuun. Ja sitten katsotaan taas. Vuosi on ollut kyllä itselleni varsinainen kasvunpaikka. Mutta en toki naivisti kuvittele, että nyt sitä sitten ollaan kaikesti valmis.

Lauantaisiivoukset tehtynä ja kaupassakäynnitkin takana.
Nyt saa keskittyä tässä koneella kirjoittelemaan, kiva. Lauantaiaamut ovat ihania, kun aamiaisen jälkeen voi vielä lekotella vuoteessa ja lukea lehteä.

Ja vielä tuntui oikein extra hyvältä tätä lukiessani.

Tämä on pakko esitellä. Minun oma ja juuri minulle sopiva. Katsoppa vaan täältä.

Dream in Peace

MUSIIKIN KUUNTELU AUTTAA

2011-03-19T09:58:00.000-07:00

Musiikin kuuntelu auttaa toipumaan aivoinfarktista
18.3.2011

Musiikin kuuntelu päivittäin auttaa osaltaan potilaita toipumaan aivoinfarktista. Musiikki myös kohentaa mielialaa ja vähentää sekavuutta.
Musiikki on läheisesti yhteydessä muistiin, tarkkaavaisuuteen ja mielialaan. Väitöstutkimuksessa seurattiin 60 aivoinfarktin saaneen potilaan toipumista kuuden kuukauden ajan. Potilaat saivat valita itse musiikin, ja se oli yleensä kevyttä.
"Aivoinfarktipotilas viettää tyypillisesti ensimmäiset viikkonsa pitkälti sängyssä maaten. Potilaiden alkuvaiheen hoitoa ja toipumisympäristöä olisikin tärkeää kehittää nykyistä virikkeellisemmäksi ja aivoja stimuloivammaksi. Musiikki voi olla tässä hyödyllinen väline, ja sen vaikuttavuutta tulisi tutkia laajemmin", Teppo Särkämö sanoo.
Särkämön psykologian väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistossa perjantaina.

Tuossapa mielenkiintoinen väitösaihe. Ei vain aivoinfarktia koskien vaan yleensäkin musiikin merkityksestä mielialaan ja mahdolliseen muistin kohentumiseen. Voiko musiikki vaikuttaa mieleemme samalla lailla kuin ruoka terveyteemme. Hyvä ja terveellinen ruoka edesauttaa terveyttämme – hyvä musiikki tervehdyttää, innoittaa ja tasapainottaa mieltämme. Itselläni on nykyään omassa työhuoneessani loistava mahdollisuus pitää radio auki ja kuunnella työn ohessa musiikkia. Yleensä se on Ylen-ykköseltä kuuluvaa klassista musiikkia. Työnteko musiikkia kuunnellen tuntuu hyvältä. Tiedä häntä lisääkö se tehokkuuttani tai työni laatua, stressiä se ainakin poistaa ja nostaa mielialaa.

Yritin etsiä vanhoista tiedostoista erästä Herman Hessen Lasihelmipeli-teoksesta tallettamaani tekstipätkää. Kyseisessä pääteoksessaan hän pohtii musiikin laadun ja kulloistenkin hallitsijoiden välistä yhteyttä ja vaikutuksia ihmiseen - koko kansaan. Maailman ollessa rauhaisa, kaikki asiat levossa ja muutokset tapahtuvat korkeiden esikuvien mukaan, voi musiikkikin ilmentää tätä samaa. Sellainen musiikki syntyy harmoniasta. Diktaattorien hallitsemassa maassa iskevä marssimusiikki ja paatoksellinen vire ovat tunnusomaista musiikkia.

Mitäs meillä Suomessa suosittu musiikki meistä ilmentää?

Kun kuulen tämän, saa työ hetkeksi jäädä.

PARI VAPAAPÄIVÄÄ

2011-03-17T09:47:00.000-07:00

Sopivassa raossa työn tekemiseltä sain varatuksi pari vapaapäivää. Maanantaista keskiviikkoon ahkeroin vauhdilla ja sain määräaikaan vaadittavat työt tehdyksi.
Nyt sitten nautin näistä kahdesta vapaapäivästä, aah. Olisin voinut nukkua pitempään, mutta oli aivan kivaa nousta ajoissa aamiaiselle. Aamupuuron jälkeen oli tosi suloista palata peiton alle läppäri mukana.

Olimme sopineet tyttären kanssa kaupunkiin menosta kello kymmenen. Saimme asiat siellä hyvin hoidetuksi ja kaikessa rauhassa kierreltyä vielä muutamassa mielenkiintoisessa kauppaliikkeessä. Leppoisan levollinen lomapäivä.

Päänsärkyä, koska aamukahvit olivat unohtuneet. Mukava kahvittelupaikka – täällä tulee silloin tällöin käytyä.

LUONNOLLINEN PUHTINI

2011-03-12T04:08:00.000-08:00

Vaikka koko alkanut vuosi ja pari viimeistä viikkoa ovat olleet melko tiivistahtista aikaa, ei se silti ole puhtia vienyt. Väsymystä, saamattomuutta ja pientä ilottomuutta sekä innostuksen puutetta se on kuitenkin aiheuttanut. Välillä on tuntenut myös hiipivää toivottomuutta tämän menemisen ja tekemisen keskellä. Päivät ovat tuntuneet kuluvan tiiviisti työn otteessa. Päivän päätteessä voimia ei ole tuntunut olevan oikein mihinkään mukavaan. Kunnes tänään, naps, tuosta vain, palasi oma luonnollinen puhtini ja mielen ilo. Aamusella toppuuttelin miehen siivousaikeita, mutta sitten innostuin itsekin. Tuli tehtyä ihan työnilosta vielä vähän ylimääräistäkin; vuodevaatteet ulos, pari pesukoneellista pyykättyä, peilit pestyä ja vanhoja lehtiä pois pantua.

Ja aivan kuin lahjaksi saatuna löytyivät nämä unohtuneet ilonaiheet vanhojen lehtien joukosta. Tuollaista beigen väristä mekkoa olen aina mielinyt...
Herkutteluhetki. Olen aivan ihastuksissa tähän KeLe:n Budabest leivokseen!

---------------------------------------------------------------------

Kauhistuttaa Japanissa tapahtunut tsunami ja sen seuraukset.
Hiljennyn kuuntelemaan.

VIIKON SISÄLLÄ

2011-03-05T01:38:00.000-08:00

Pakkasen hellittäessä tuntuu kevät saaneen nyt päiviin paremman otteen. Valo on viikon sisällä alkanut voimistua. Aivan kuin hämärä huone olisi saanut yhden valoa tuovan lisäikkunan. Hiihtolomaa viettävät ovat saaneet nauttia upeissa olosuhteissa. Kyllä sellainen onnellistuttaa. Jopa sellaistakin joka ei ole itse lomaa viettänyt.

Viikko vierähti erilaisen vaihtelevilla työpäivillä. Tiistaina aamuvarhain Ouluun - koko päivä työhön liittyviä asioita päivittämässä. Otin erään tehtävän hoidettavakseni maanantaista perjantaihin. Jouduin vähän muuttamaan aamuaikatauluani ja se tuntuikin ihan mukavalta. Aamusella töihin ajaessa tunsin onnellisuutta kaikesta uudistavalta tuntuvasta ja mahdollisuudesta tehdä mieluisaa työtä.

Eilen jaksoin hyvin töiden jälkeen vielä kertaalleen kaupunkiin yhdessä miehen kanssa viikonloppuostoksille. Saimme äsken juuri siivoukset tehdyksi. Nälkä kurnii nyt jo mahassa. Aikomus oli panna vähän ranttaliksi ja tehdä roskaruokaa; paistaa makkaraa, perunoita ja kanamunaa, ahh. Ja sitten ulos auringonpaisteeseen talvipuutarhaani puuhaamaan.

Mukavaa talvipäivää!

Tällaisissa fiiliksissä.

VOIDAANKO PUHUA esineen INHIMILLISTÄMISESTÄ?

2011-02-26T02:37:00.000-08:00

Joitakin ihmisiä voidaan syyttää esineellistämisestä. He arvostavat ihmissuhteita vain oman hyödyn kannalta. Ovat ottamassa ja antavat vain juuri sen verran kuin sijoitus mielessä kannattaa. Mutta tätä ei nyt tämän syvällisemmin ole tarkoitus pohtia. Vaan aloin miettiä tuon käänteistä ääripäätä, voiko olla myös toisin päin ja voidaanko puhua esineen inhimillistämisestä? Heräsi nääs niin voimakkaasti eilen omasta kokemasta epäily tuollaisen mahdollisuudesta. Olin ajamassa viimeistä matkaa kahdeksan vuotta yhdessä liikutun autoni kanssa. Olin ollut koko päivän uppoutuneena työhöni. Paperipinot ja muistilaput olivat saaneet ilahduttavasti kyytiä. Jokin oli kuitenkin kummasti pidättellyt minua töissä pitempään vaikka kaikki oli valmista? Minunhan olisi pitänyt olla jo riemuiten rientämässä ja kiihkosta kihelmöiden hakemassa uutta autoani? Vasta autossani ajaessa (tuota viimeistä matkaa) minä käsitin tekeväni surutyötä – tuntevani luopumisenikävää rakkaasta ystävästä, ei pelkästä autosta.

Tiedän aikaisemmista vastaavista kokemuksista surun vähitellen hälvenevän ja antavan samalla pikkuhiljaa tilaa tähän uuteen autoon tutustumiseen, iloon ja uuteen ystävyyteen. Sairasta, sanotte?

Kaunis putoavasilmäinen ilme...

"LUONTODOKUMENTTI"

2011-02-20T08:29:00.000-08:00

Katso tästä hauska "luontodokumentti". Vie hieman aikaa latautua. Naapurissa asuva poikamme oli tehnyt tämän tänään. Selostus on sovellettu Slovenian radiosta ja tekstitys omaa. Ai, että hauskasti sopii niin kohdalleen. Miellyttävä miesääni ja kaunista kieltä kuultavaksi.

TOINENKIN YMPYRÄ TEHTY

2011-02-19T06:59:00.000-08:00

Kulunut viikko arktisissa olosuhteissa piti liikut vähissä, eikä puhettakaan että olisi päässyt talvipuutarhan tekoon. Tänään yritin ottaa menetettyä aikaa kiinni sen mitä kylmyys antoi periksi. Suloinen auringonpaiste lämmitti jo sen verran, että tarkeni jonkun aikaa lumessa puuhata. Ihan hyvällä mielellä ja vahvassa uskossa lopputuloksen onnistumiseen tästä edetään, talvipuutarhan teossa.

TALVISTA MAISEMAA

VIIKON VARRELLA

2011-02-18T10:01:00.000-08:00

Kuten kuvasta näkyy, viikonvaihde ja koko mennyt viikko mentiin tällaisissa pakkaslukemissa. Maanantaina mies huolehti autoni käyntiin tarkkaillen huolestuneena jatkoa. Ja niinhän siinä toistamiseen kävi, että naapurin kuljetusautoa jälleen tarvittiin ja autoni oli kyydittävä huoltoon. Nyt se on taas kotona hellässä huomassani.
Mutta alkuviikosta oli kuljettava linja-autolla työmatkat.
Vaan sepä olikin aivan mukava kokemus ja miellyttävää vaihtelu, ei passaa moittia.
Tuossa vuorossa oli vähän kanssamatkustajia, vain kilttejä ja ihanasti käyttäytyviä ala-aste koululaisia. Ja bussikuski oli miellyttävän puhelias. Matkanteko taittui aivan huomaamatta praatatessa. Näinpä ne vastoinkäymiset ja vitsaukset (joille ei kerta kaikkiaan itse voi mitään) voi ottaa myös rennommalla asenteella ja saada niistä jotain hyvääkin.

Ihanan työntäyteinen ja haastava viikko, mutta samalla onnistunut ja rullaava - yhdessä tekemisen meininki. Olen alkanut yhä enempi ja enempi pitämään tätä omana työpaikkanani – omana tehtävänäni. Upea, kiitollinen tunne!

Iltapäivällä tytär tuli kaupunkiin ja treffasimme tässä kaupungin uusimmassa trendikahvilassa. Todella onnistunut paikka. Täällä on aivan oikeanlaista suurenmaailman cafe-tunnelmaa! Ollapa ne suuret aurinkolasit päässä...

Sitten kauppakierrokselle ihan vaan katselemaan…
Tytär narrasi Kulmakaappiin ihailemaan yhtä asiaa.

Näitä jalallisia Villeroy&Boch mukeja olen siellä jo aikaisemminkin ihaillut ja niistä haaveillut. Tein suurellisesti tarjouksen, joka meni heti läpi ja sain mukit edullisesti, kiva.

Kävimme myös tapamme mukaan kirjoja haistelemassa. Etsimäänsä valokuvauskirjaa ei tytär täältä löytänyt.

Ja kohta viikon kohokohta, miehen laittama kalaillallinen! Tuolla taustalla hän sitä häärää ja tuoksut alkavat olla sitä luokkaa, että en pysty tähän enää keskittymään.
Hyvää viikonloppua kaikille!

ENSIMMÄINEN YMPYRÄ VALMIS

2011-02-12T06:34:00.001-08:00

Tästä se ura urkenevi, talvipuutarhan teko alkenevi, jihuu!
Ai, että on ollut itsessä piteleminen, kun ei ole päässyt koko viikolla tätä toteuttamaan. Lähellä se oli tänäänkin, että kylmän pelossa olisi jäänyt sisälle istumaan. Vaan sitten miehen patistuksesta pukeuduttiin lämpimästi ja menoksi. Mies ehdotti vakavana, että hän ajaisi ensimmäiset urat hankeen. Arveli minun kokemattomana rääkkäävän lumilinkoa liikaa. Ai kuin söpöä häneltä (linkoansa ajatellen). Mielessäni kihersin ja ääneen totesin tyytyväisenä sen hyvin passaavan.
Eikä siinä kauaa mennyt, puolituntia niin oli käytävä ja ensimmäinen ympyrä valmis. Enempää en antanut hänen tehdä, näytti sen verran raskaalta puuhalta. Huomenna voimme jatkaa ja tehdä seuraavan ympyrän.

Talvipuutarha tehdään samaan kohtaan kuin viime talvena. Se on suojaisa paikka ja eikä heti kevättalvella ensimmäiseksi sula. Tuntuu aivan mahtavalta tämä hanke ja saada tehdä (leikkiä) tällaista. Siitä suuri riemu, kun miehen ystävällisellä avulla tämä helpottuu ja nopeutuu huomattavasti – pääsen pitemmälle varsinaisessa viimeistelyssä. Ja siitä myös iloitsen, että nyt lumen saa lingolla tasaisen kauniisti tuohon ympärille.

HAAVEESTA TOTTA

2011-02-06T02:46:00.000-08:00

On pitänyt jo aikaisemmin tästä kertoa. Viimeloman ensi minuuteilla, maanantaina, mies totesi yks´ kantaan lähtevänsä ostamaan lumilinkoa. Oli tutkinut jo eri vaihtoehtoja päätyen sitten tähän. Jes, niinkö olen tästä haaveillut! Tänään vasta ensimmäisen kerran ehdin sitä kokeilemaan ja käyttöä opettelemaan. Aluksi tuntui ärsyttävän konstikkaalta ja tuumasin pettyneenä heti luovuttaa.

Vaan sitten alkoi homma vetää (luistaminen olisikin tässä hommassa pahasta) ja saunapolku aukeni ilman hikoilua lyhyessä ajassa. Nyt minua ei enää pidättele mikään. Hahmottelen paperille hieman talvipuutarhaani ja sitten narua ja rimaa, joilla kuviota hankeen. Ja siitä sitten lumilingolla työstämään. Saas nähdä!

VIIKONLOPPUA

2011-02-04T11:25:00.000-08:00

”Ei tosiaankaan tarjoiltu muuta kuin pariloitua merianturaa, pariloituja kotletteja ja pinaattia sekä hedelmähilloketta. Ateria oli tarkoitettu tyydyttämään säällisen nälän, mutta ei lihottamaan.”
W.Somerset Maugham: Näyttelijätär
Juuri näin meilläkin (miehen kokkaamaa), paitsi kysymyksessä illallinen ja pannussa paistetut lohimedaljongit ja siikafileet sekä muutama leivän siivu, höyrytettyjä porkkanoita ja juomaksi kuivaa valkoviiniä.
HYVÄÄ

NE TAVANOMAISET

2011-01-31T01:33:00.000-08:00

Juu, juu, mutta niin mieluisat tavanomaiset; saapuminen Helsinkiin (tapahtuu se sitten omalla autolla tai junalla), astuminen kaupungin kuhinaan, asettuminen hotelliin ja sieltä viimein kaupunkikierrokselle.

Perjantainen saapuminen pääkaupunkiin venyi iltahämäriin saakka. Paljon ei ollut aikaa tälläilyyn, kun oli riennettävä tähän näytökseen. Runsaslumisista kaduista näkyi enää vain jäljet, sulanut lumi oli jäätynyt paksuksi epätasaiseksi kerrokseksi, jossa kävelijän oli keskitettävä kaikki huomionsa. Onneksi maanalaisesti kulkemalla säästyi liukkauden ja tuulen vitsauksilta.
Nippanappa-ajassa riensin Svenska Teatteriin. Voi, mikä ikävä yllätys, koko rakennus ympäröity remonttiaitauksella, pääovi lukittu ja ovessa ilmoitus teatterin siirtymisestä Aleksanterin Teatteriin?! Pah, lähteä nyt Bulevardille liukastelemaan sillä aikataululla ja niissä hepeneissä.
Noh´ hädässä luovuus heräsi/toimi ja hoksasin soittaa netistä tulostamani lipusta näkyvään numeroon. Oivalsin nääs siinä samassa väärän skeeman koko paikan suhteen. Lippuja hankkiessani olin mielessäni rinnastanut Lilla Teatterin ja Svenska Teatterin yhdeksi samaksi! Höm´ vastaavanlaista mielikuvissa tapahtunutta, on sattunut… sanottakoon usein aikaisemminkin.
Ei hätää, nuori nainen puhelimessa kertoi Lilla Teatterin olevan aivan lähellä Tornin kupeessa ja minun ehtivän kyllä hyvin näytökseen. Kipi kapi liukasta Yrjönkatua ylös ja teatteriin. Olin tosi onnellinen töpeksintäni onnistuneeseen päätökseen ja hienon näytöksen jälkeen siitä vielä entistä enempi!
HIOTTU TIMANTTI,totta!

Taitava juoni, joka etenee monologin mukaan huvittavan kääntein ja liikuttavan koskettavien muisteluin. Palaset loksahtavat lopulta nerokkaasti ja iloa pulppuavasti kohdalleen. Kannatti jo tämän vuoksi matkustaa Keski-Pohjanmaalta pääkaupunkiin!

Seuraava päivä kuluikin sitten niissä tavanomaisissa ja proosallisemmissa kuvioissa, kauppakeskuksia ja kaupunkia kierrellessä.

Café Esplanadilta oli hyvä alkaa… Sama äänten kuhina ja jonottavien ihmisten paljous, ihanaa. Jännittävää löytää sieltä (aina) oma saareke, pieni yksinäinen pöytä, josta seurata kahviannoksensa takaa mielenkiintoista näkyä, ihmisiä.

Täälläkin ihmisiä tungokseen saakka. Sen kerran kun oikein ajan kanssa olisi ollut ja ale …niin sitten ei kuitenkaan kukkaro myötäantanut tälle kaikelle. Vaan nautin jo pelkästä hypistelystä ja tästä ihanasta Akateemisen atmosfääristä. Löysäsin kaulaliinaa ja syvennyin kirjojen maailmaan. Toisessa kerroksessa alkoi olla jo kuuma ja kuljettava takki auki. Oi mitä kaikkia mielenkiintoisia löytyikään filosofian ja psykologian osastolla! Olisi pitänyt ottaa kuva, kun ei niitä ylös viitsinyt kirjata, harmi. Kolmannessa kerroksessa pukkasi jo hikeä ja alkoi jalkoja väsyttää. Kaksi tuntia Akateemisessa teki onnelliseksi, mutta väsyneeksi. Onneksi saattoi välillä palata hotellihuoneeseensa lepäämään.

DIIVAN ELKEITÄ

2011-01-27T23:37:00.001-08:00

..eikös vain... Kaupunkireissulla tyttären kanssa Agathasta löytyivät nämä erään jäämistön joukosta. Siellä oli kasa tämän tyyppisiä aurinkolaseja (70-luvulta?) ja bongasin nämä. Heti kun ne nenälleni asetin tapahtui jonkinlainen persoonallisuusmuutos - aloin diivailla. Tuntui hauskan vapauttavalta olla jotain muuta kuin oma harmaa itsensä. Prinssessaleikit tuntuivat lapsena hienolta kokemukselta. Näin aikuisenakin olisi tervehdyttävää (osata) silloin tällöin vielä leikkiä. ;) Mikä rooli sinua miellyttäisi?

Laukku pakattuna ja kohti Helsinkiä...jihuu!

Lomalla

2011-01-26T09:50:00.000-08:00

Loma on kulunut rauhallisesti. Ulkoilu on jäänyt vähiin pakkasen ja kylmän vireen vuoksi. Aamulla on tullut nukutuksi liki yhdeksään. Ei haittaa, kun se on tuntunut niin hyvältä. Sitten onkin jo innokkaana noussut kaurapuuron ja kahvin keittoon. Tänään oli sovittu tyttären kanssa kaupunki reissu. Minulla oli joululahjaksi saatu lahjakortti Pentikille, suunnistin sinne. Tytär kirjakauppaan. Alustavasti suunnitteilla oli hankkia sillä sokerikko ja kermakko kahvikuppeihin täydennykseksi. Pasmat menivät yllättävästi sekaisin myyjättären taholta aikaan saadun pienen episodin vuoksi. Valittuani ostokseni ja annettuani lahjakorttini, hän käänteli ja väänteli sitä kuin väärää rahaa. Siitä kuulemma puuttui leima, eikä kortti ollut heiltä lähtöisin, vaan mistä? Tarkistin siitä paikasta puhelimitse lahjakortin antajalta sen alkuperää ja leimattomuutta. Asia selvä – lahjakortti aito, sanottu käyvän kaikissa Pentikin liikkeissä. Myyjätär soitti vielä kyseiseen liikkeeseen ja varmisti kortin allekirjoittaneen nimen. Fiilikset laskivat entisestään, pitikö nyt näin hankalaa… En ole mitenkään silkkihanskoilla käsiteltävää lajia tai luksusta vaativaa, mutta nyt kyllä liikuttiin jo kipurajoilla. Pahoitellen selitteli kuinka on selvitettävä mistä kortti on ostettu, että maksut menevät oikein. Oi, miten tökeröä! Mitä se osa asiakkaalle kuuluu, se on heidän huolensa! Myyjättären selvitellessä puuttuvaa leimaa ja kortin alkuperää oli minulla aikaa seisoskella ja pyöritellä silmiäni.

Katse osui tuohon kauniiseen maljakkoon. Ja kun rahaa oli lahjakortissa vielä sisällä niin annoin palaa.

Kaiken kaikkiaan meillä oli oikein mukava reissu taas tyttären kanssa. Yritän huomenna saada postauksen, jossa esittelen erästä hauskaa löytöäni tämänpäiväiseltä retkeltämme.

VIELÄ MUUTAMA TYÖHOMMA

2011-01-22T07:12:00.000-08:00

Vielä muutama työhomma ja sitten saa vain olla. No, ei nyt sentään, mutta edessä oleva loma vapauttaa kaikkeen kotona liittyvään ja vapaa-aikaan. Huomenna käyn vielä viimeistelemässä ja ”puhdistamassa työpöytäni”. Eilen venyi töissä pitkään, kun yritin kaiken mahdollisen saada valmiiksi ja järjestää tulevalle viikolle sijaisia.

Aamulla oli kiva nukkua pitempää, kuten aina viikonloppuisin. Ilman mitään hätäilyjä sai siivotuksi ja muuta tähdellistä toimitetuksi. Yöllä oli satanut taas lisää lunta. Ovenaukaisu tuntui tavallista painavammalta lumen lykkäytyessä oven edestä. Mies joutui ahkeroimaan pariin otteeseen pihalla lumitöissä. Samoin poikamme naapurissa. Aamu näytti kauniilta. Auringonvalon alkavaa paistetta ihaillessani, uumoilin päivästä kehkeytyvän hyvän. Ja niinhän siitä kehkeytyikin. Ei mitään kummempaa, aivan tavallisen arkinen päivä. Mutta juuri sellainen ihana päivä, jonka kiireettömyydessä tuntee olevansa läsnä, voi kuunnella omia ajatuksiaan, itseään.

Toteutin viikolla aikeeni, tutkituttaa osteoporoosiriskini.
Ja tätähän minä olin jo äläppinyt!
Hieno ele itseäni kohtaan huolehtiminen omasta terveydestä ja varmistaa tämä asia. Tästä on nyt kunnostauduttava jatkossa luustonsa kunnossapitämiseen ja mahdolliseen parantamiseen. Kalsiumia kehiin!

Kuva täältä.
Lomaa siis edessä koko ensi viikko ja sitä seuraava maanantaikin vielä. Perjantaina miehen kanssa Helsinkiin. Millä sinne sitten mennään, ei olla vielä päätetty. Autolla, junalla vai lentäen…

LUOVAAN VAIHEESEEN

2011-01-15T06:26:00.001-08:00

Kuva ei ole mitään mielenmaisemaani. Ihan vain vaihtelun vuoksi muuta maisemaa...

Käsittämättömän levottomuuden, pienen tyytymättömyyden ja saamattomuuden tunne…mutta samalla syvältä nouseva halu tehdä jotain…jotain… Tuttu tunnetila, monesti aikaisemminkin koettu. Ehei, kysymys ei ole pelkästä autonvaihto aikeista, vaikka sekin on kohtapuolin edessä. Vakavammasta, jostakin turhautumisen kautta etenevästä prosessista luovaan vaiheeseen. Ikääntymisessä on etunsa, tulee itsensä kanssa tutummaksi - oppii ymmärtämään tunteitaan. Enää ei ahdistu kuin nuorempana tällaisesta levottomuudesta ja ”luuserivaiheesta”.
Olen huomannut juuri tällaisen vaiheen kautta aina saavani jotain luovaa aikaiseksi. Ei toki mitään taidetta, vaan tavallista edistymistä omaan elämään ja kodin arkeen. Asiat alkavat vain avautua ja luistaa iloisemmin ja yhtä äkkiä onkin tekemässä jotain aivan ennalta arvaamatonta/suunnittelematonta uutta. Niin kuin viime keväänä, kun tarjoutui tilaisuus aloittaa uudessa haastavassa työssä! Vuodenvaihteessa hiljainen tyytyväisyys tähän valintaan vain voimistui ja sen myötä levollisuus lisääntyi. Mutta samalla (kuin vapautunut mieli olisi antanut tilaa) nousi toisenlainen tyytymättömyys, tämä juuri, aikaisemmin koettu tuttu tunnetila. Ymmärrän, ahertaessani ja opetellessani lähes vuoden uusia työasioita, tuonut mukanani niitä pääni sisällä vielä kotiinkin, en enää kotona kyennyt entisenlaiseen menoon. Kaapit, komerot ja lattiakaivot, koko kodin yleisilme jäivät ajan ja voimien puutteessa lähes hunningolle. Tilanne tiedostettu, kaivertaahan sellainen tyytymättömyyden.
Ihmeellistä tämä ihmismielen kapasiteetti; uusien asioiden omaksuminen tietyssä ajassa, venyminen ja keskittyminen niihin. Kaikki tämä käyty muutamassa kuukaudessa. Onneksi, sillä juuri sen verran sopivasti itselleni haastavaa ja palkitsevaa. Nyt tuntuu kuin lapsena lukemaan oppiessaan, vapautuneensa leikkiin,(kuusivuotiaana vasta syyslukukauden päättyessä) näin aikuisena vapautuneensa muuhunkin kuin työasioihin. Tuntuu kuin olisin päässyt kotiin, hyvältä.

Tämän hetkistä mielenmaisemaa...

HORMONIT, LUKULASIT, KULTTUURIA

2011-01-08T01:20:00.000-08:00

Mukava tuo Loppiaisen vapaa tällä viikolla. Tyttären kanssa olimme Tupperware-esittelyssä serkullaan. Olin oikein otettu kutsusta ja mielelläni Tupperwaran varjolla osallistuin. Ja oi, kuinka kaunis, tyylikäs ja kodikas paikka! Ihanan persoonallinen ja viihtyisä koti! Tuntuu hyvältä, että serkukset pitävät toisiinsa yhteyttä. Aikoinaan, olosuhteiden pakosta, jäi yhteydenpito näiden miehen kautta saatujen sukulaisten kanssa vähiin. Anopin hautajaisissa jälkikasvun kanssa kohtasimme ja tuntui liikuttavan hyvältä heitä puhutella. Lahjakkaita lapsia, fiksuja, joista tuntee iloa ja ylpeyttä.

Aloittelin myös tätä talvipuutarhaprojektia…
Muutin talvipuutarhan paikkaa tuohon talontulotien varteen. Keväällä, jos kuten aikaisempinakin, se kyllä sulaa varhemmin kuin tuossa edellisessä paikassa. Saas nähdä kuinka intoa ja aikaa tähän riittää. Haaveilen välillä oikein tosissani jopa oman pikkutraktorin tai lumilingon hankinnasta aivan vain tätä kivaa harrastustani varten.

HORMONIT, LUKULASIT, KULTTUURIA
Tässä järjestyksessä tammikuun hankintalista. Nuorempana käytin minipillereitä ehkäisyyn. Sitten lopetin siinä mielessä, että tulkoon jos on tullakseen... Enää ei ole siitä kiinni. Eikä tämän iän kuumat aallotkaan ole siinä määrin kiusanneet, että hormoneihin olisi ollut pakotettu. Kiinnostuksen hormoneihin herätti hienoinen pelko tulevaisuudesta ja mahdollisesta vanhuusajan osteoporoosista, kivuliaasta – liikkumista rajoittavasta vaivasta. Pelko on aiheellinen, koska sukumme hentorakenteisilla naisilla on aika vahva geeniperimä osteoporoosiin. Työpaikkani alemmassa kerroksessa toimii yksityinen lääkäriasema. Nätti juttu käydä huomenna varamassa aika gynekologille ja luustontiheysmittaukseen. Myös omilla ennaltaehkäisevillä toimilla täytyy mahdollista osteoporoosiriskiä torjua, totta kai!

Hankintalistalla toisena lukulasit. Kävin muutamavuosi sitten optikko- silmälääkärin tarkastuksessa. Silloin totesi kaiken olevan ok ja vain ikään liittyvän näönhuononemisen tulevaisuudessakin olevan ainoana ongelmana. Siitä on jo ikää karttunut ja näköongelmat sen mukana. Huomenissa on varattava myös optikolle aika.

Kolmas hankintalistalla on jo hankittuna, kulttuuria jihuu!! Kahden viikon päästä viikon loma! Joulupukki toi miehelle tällaisen lahjan. Se tietää jälleen matkaan pääkaupunkiin ja siihen liittyvää muuta mukavaa. Huomenna ”täytyy” varata hotellihuone. Tätä tulevaa varten olen ollut hyvin pidättyväinen kaikkia alennusmyyntejä kohtaan ja säästänyt Helsingin reissun huipennukseksi.

UUDEN ALKUUN

2011-01-02T06:06:00.000-08:00

Pidän tästä vuodenajasta, joulun jälkeisestä siirtymästä. Vahvan joulunalun ja -ajan latauksen, kynttilätuikkeen ja juhlahumun päättymisestä - rauhoittumisesta uuden alkuun. Tuntuu kuin olisi yhtäkkiä astunut meluisan hilpeästä, juhlavalaistusta huoneesta keskelle kaunislumista talvimetsää, äänettömyyteen.
Ei niin, että olisi paeta pitänyt, vaan aivan kuin lapsena kyyllänsä piirileikin pyörteistä saaneena, livahtaessaan kuumissaan pihalle pakkaseen rauhoittumaan ja talvista tähtitaivasta hiljaisuudessa katsoessaan, kokenut huikaisevaa onnen tunnetta.

OI TÄTÄ TYYTYVÄISYYTTÄ

2010-12-31T11:58:00.000-08:00

Ehkäpä sitä nyt ollaan ”tehtäviensä tasolla” tässäkin hommassa, nousi tyytyväinen ajatus mieleen loppuvuoden kärjistyneiden, mutta onnistuneiden ratkaisujen edessä. Tunnistan kyllä puutteet itsessäni; myöhässä reagointini tai viimetingassa toimimiseni. Kuitenkin aina parempi näin, lopputuloksen kannalta. Vielä eilen olin raskaissa mietteissä ja neuvotonna tulevista päätöksistä. Kuten vastaavanlaisissa tilanteissa aikaisemminkin, on tapanani luovuttaa ja lähettää toiveeni hartaan rukouksen muodossa ”ylemmälle taholle”. Metodi on toiminut aina pettämättömästi. Jälleen myös tänään tulin siitä vakuuttuneeksi, kun asiat alkoivat heti aamusta selkiytyä ja loksahdelalla kohdalleen. Oi tätä tyytyväisyyttä! Tämä ilmentäköön tyytyväisyyttäni

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2011 KAIKILLE!

PERINTEINEN JOULU JA MUUTA

2010-12-26T03:36:00.000-08:00

Joulu onnistui! Vaikka en siihen mitenkään latauksin ryhdykään enkä suorituksena suhtaudu. Joulu vaan on sellainen vuodesta vuoteen toistuva ihana ilmiö joka saa mukaansa. Suuria eivät ole hankkeeni eivätkä valmisteluni, vaan juuri sellaisia joista oma joulu muodostuu; perheen kanssa vietetystä yhteisestä aattoateriasta ja yhdessäolosta. Joulu menee perinteisellä tavalla, asioilla ja tapahtumilla, jotka ovat muotoutuneet ja valikoituneet vuosien saatossa.
Jouluaatto kuluu joulupäivällistä valmistellessa. Nautin kiireettömästä joulupöydän kattauksesta tunnelmallisen joulumusiikin soidessa. Jossain vaiheessa tulevat miehen kaksi tätiä ja setä perinteiselle joulutervehdykselle - jouluhalaukselle. Siitä on muodostunut molemmille osapuolille kyllä hyvin merkittävä tapahtuma. Joulupäivällinen tavataan nauttia aina päivän hämärtyessä klo 16 tienoilla. Jouluaterian jälkeen on siirrytty pöydästä olohuoneen puolelle ihmettelemään jostakin yllättävästi ilmestyneitä joululahjoja. Pukkia ei kylläkään ole näkynyt enää moneen jouluun. Lahjojen antaminen ja saaminen on ollut mukavaa. Ja perheenjäsenet ovat osanneet aina ihanasti yllättää ja ilahduttaa osuvilla lahjoillaan. Tänä joulunakin, oli liikuttavaa nähdä poikani muikeanoloinen hymy hänen seuratessa vaimonsa iloisenonnellista ilmettä antamastaan lahjasta, mieleisestä kashmir huivista. Viime jouluna, kuten aikaisempinakin, kahvittelun jälkeen tummu vietiin takaisin palvelutalon asuntoonsa ja samalla käytiin joulutervehdyksellä vanhemmillani. Sieltä palatessa harrashetki hautausmaalla, kynttilöiden sytyttäminen raikkaiden haudoille.

Tänä jouluna kaiken jouluperinteen lisäksi koimme varmaan koko perhe entistä syvempää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. On kuin tummu poismenollaan olisi voimallisesti yhdistänyt ja vahvistanut perhesiteitämme? Koko edeltänyt joulunaika ja tästä jatkunut, on tuntunut pakahduttavan hyvältä, kauniilta ja herkältä. Sen vaikutustako, poikani hyväntahdonele, kutsua yksinäinen ja sureva ystävä, belgialaismies jouluvieraaksemme? Aluksi ajatus, "ettei meillä ole majatalossa sijaa vieraalle”, pukkasi päälle. Mutta sitten alettiin yhdessä miettiä, suunnitella ja toimia saada vieraalle vierasmaja. Ja saatiin.

Jouluaatonpäivällisestä kehkeytyi ihanan lämmin ja iloinen yhdessäolonhetki. Ruoka oli herkullista. Ja kuinka emäntä iloitsikaan kun ruoka näkyi väelle maistuvan ja päivällispöydässä viihdyttiin. Juuri sopivasti pöydästä poistuessamme kuului ikkunan takaa terävä koputus ja hetken kuluttua toisesta ikkunasta samanlainen, tonttuja? Koputtaja kiersi koko talon ja tuli lopulta sisään. Sutjakanoloinen parraton ja kirkasääninen. Joulumuori, oletan. Iloisen rempseältä ja reipasotteiselta vaikutti, kuten odottaa sopi. Ai, että olin suunnitellusta yllätyksestäni onnellinen, kun näin väen iloisen yllättyneet ilmeet. Vieraammekin sai lahjoja ja puhkesi liikutuksesta kyyneliin.

Tänäkin jouluna samaan aikaan illasta kävimme myös vanhemmilleni. Kahtena viimejouluna vain keskenään ovat. Huomattavasti hiljaisempaa jouluaattoa viettävät aikaisempiin verraten. Tyytyväisiä olivat jouluunsa, eivätkä kotoa mihinkään halunneet. Hienoinen haikeus ja suru äidin huonontuneesta liikkumisesta nousi pintaan, vaikka iloisena hymyillen vaihdoimme kuulumisiamme. Tapansa mukaan aina muille antaen iloaan.

Lopuksi, poikkesimme kotiin palatessamme hautausmaalle. Aina yhtä sykähdyttävää, joulun sadat kynttilät haudoilla. Sytytimme kynttilät tummun ja pappan haudalle sekä isovanhempieni haudalle. Asetimme kynttilän myös muualla asuvien omaisten haudalle, vieraamme vaimon muistolle. Kauniin koskettava hetki koko perheen kanssa yhdessä.

Lisää joulukuvia täältä..

ARKTINEN HYSTERIA TAI EUFORIA VAI JOULUN TAIKAA

2010-12-23T11:55:00.000-08:00

Matkanteko tyssäsi aamulla heti alkuunsa kotipihalle. Onneksi, toista olisi ollut tienpäälle hyytyä. Aamuvarhainen mittarilukema näytti -28. Mies oli ystävällisesti käynnistänyt autoni ja hetken päästä meni vielä tarkastamaan kaiken olevan ok. Sisälle palatessaan totesi autoni olevan sitten sökönä. Selitti auton ilmeisesti vetäneen öljyt väärään kurkkuun, hoh hoijaa. Panin viestiä työpaikalle, että töihin tulo ottaa nyt enempi aikaa. Ihanaa ymmärrystä sieltä taholta.
Noh` eipä auttanut masennukseen vaipua. Otin yhteyden omaan autonhuoltajaani ja hän lupasi ottaa autoni vielä tänään syyniin, mutta korjaamisen arveli menevän (ymmärrettävästi) tuonnemmaksi. Mies puolestaan tilasi kuljetusauton viemään autoni korjaamolle. Kaikki oli toimitettu tunnissa, hienoa. Helpotti hieman. Liikut tuntuivat kuitenkin olevan vähissä. Olisi ollut muutama käynti ja asiantoimitus… Miehen autoon oli turvauduttava. Ehtipä aamutuimaan tehdä muutamia jouluvalmisteluja töihin lähdön viivästyessä. Mies lähti kanssani kaupunkiin, ( kiva) kun kävin pikaisesti töissä toimittamassa muutaman asian. Tarkoitus oli toimittaa myös kauppa-asiat samalla. Mielessäni lohdutin ja rohkaisin itseäni vaipumasta murheeseen.

Töissä panin muutaman paperin pinoon ja muuta sellaista. Olin suunnitellut hauskaa yllätystä henkilökunnan puurojuhlan kohokohdaksi. Olin varannut joulupukinasun aikomuksenani yllättää heidät iloisesti. Tohkeissani joulupukkiudestani mätkäytin työhuoneeni oven kiinni kiiruhtaessani debyyttiini. Ja hoksasin siinä samassa jättäneeni avaimeni, laukkuni omaisuuksineen päivineen sisälle huoneeseen, hyvä minä! Ei paniikkia, hieman konseptit sekosivat, mutta vain hetken. Tapahtumat etenivät edelleen yhtä menestykkäästi. Tömistellen ja pukin äänellä huhuillen kilttejä lapsia…. Ei vastausta. Jostakin perähuoneesta muutaman kysyvä vastaus. Epäilys heräsi keittiön tiskipöydän täyttyneistä puurolautasista… Tilaisuus oli siis ohi. Muutama vain enää paikalla. Mutta heidän aito suuaukihämmästyksensä ja makea naurunsa palkitsivat kaikki edellä koetut vastoinkäymiset ja harmit.

Sitten oli palattava todellisuuteen, keksittävä miten saada työhuoneeni ovi auki. Työkännykässäni minulla oli numero mihin soittaa tällaisessa tapauksessa ( maksu 80€), mutta kännykkä oli siellä lukitussa huoneessa. Hei, autossanihan minulla oli vara-avain, jippii! Mutta autoni oli kotona kolmenkymmenenkilometrin päässä? Ei vaan sehän olikin täällä kaupungissa autohuoltamolla, muistin. Sinne siis. Punainen pukinnuttu ja valkoinen tekoparta hulmuten juoksin neljä kerrosta portaita alas miehen autoon. Selitin tämän uuden ongelman ja pyysin(kö) hänen ajamaan pikaisesti autohuoltoon autoni luokse. Miehen kehoituksesta riisuin ainakin pukinparran. Ilkikurisesti kehtasi vielä kysyä, hakisinko avaimen itse. Mies saisi hakea hyvin saadun ohjeistuksen avulla. Autohuollosa autoni näkyi olevan sisällä lämpimässä sulamassa, nyyh. Mies näkyi etsivän avainta eikä tuntunut löytävän. Hermostus ja harmistus alkoi nousta. Vihaisena pukkina ryntäsin paikalle, (panin merkille muutaman asiakkaan, vanhemman herran ihastuneen katseen, luulivat minua oikeaksi pukiksi) ja nappasin avaimen selkeältä paikalta missä sen tiesin olevan.

Onneksi tästä kaikesta harmituksesta ei kuitenkaan syntynyt mitään draamaa tai riitaa keskenämme miehen kanssa, huh. Loppujen lopuksi luotettavan ihana vakio autonhuoltajani innostui (kunnianhimoinen työssään!) laittamaan autoni kuntoon. Saimme hakea autoni iltapäivällä kotiin. Nyt tätä kirjoitusta lopetellessani, olemme saaneet ja ehtineet päivän mittaan vielä monenlaista jouluvalmistelua aikaiseksi; joulusiivous tehty, kuusi koristeltu, kinkku uuniin laitettu, lahjat paketoitu, parille ystävälle joulutervehdykset viety ja joulusaunastakin jouduttu. Kaikkea tätä tuntee kokeneensa aamusta asti; arktista hysteriaa, euforiaa ja joulun taikaa.

HARTAASTA HILPEÄÄN

2010-12-20T10:08:00.000-08:00

Esittelin aikaisemmin tuttuja hartaita joululauluja. Liikuttavan kauniita, jotka saivat kyyneleet kirpoamaan. Mutta nyt on toista, koska alan olla jo sellaisen joulueuforian vallassa, että on kohta kiinni piteleminen. Ai, että olen pannut jalalla koreasti ja riemuinnut Joulusta!

Tämä ihana monen vuoden takaa.
Tämä myös.
Vähän hitaampaa.
Uusi versio.

Upea, iloinen ja elämänmyöinteinen! Uusi löytö minulle.
Ihanan iloista!

KUTEN PELKÄSIN

2010-12-18T11:05:00.000-08:00

Kysymys ei ole kuitenkaan niin vakavasta kuin otsikko antaa ymmärtää. Kerronpa tarkemmin siis mitä pelkäsin. Mies oli alkanut jo aikaisemmin etsimään erilaisia TV-tasoja netin kautta ja paikanpäällä tutustuen. Löytyi sopiva. Minäkin hiljaisesti hymisten hyväksyin hankintansa. Tilaus tehtiin. Se luvattiin toimittaa vasta Joulun jälkeen. Hienoinen pettymys, mutta sitten helpotus, ettei tarvitsisi joulukiireessä rasittavaan mööpleseeraamiseen ryhtyä. Mutta kuinka ollakaan, mies ilostuneena ilmoitti, saadaan hylly jo ennen Joulua! Eihän sentään ruveta sitä kaikessa kiireessä väsäämään ja koko ruliansia tekemään? Vaan kuten pelkäsin, alettiin!
Mitähän sitä pelkäsi? Väsyneenä väsäämistä? Lopputuloksen katastrofia; äklö ja sopimaton huonekalu kotiimme? Eniten ehkä juuri sitä, että olisi osoittautunut täysin vika hankinnaksi.

Kaikkea muuta, kuten kuvasta voi nähdä! Vai?
Entiset näkymät

ps. MIES kulkee nyt jotenkin omituisen rinta rottingilla…

JATKUU, JIHUU!

2010-12-15T09:19:00.000-08:00

Jatkuu, jihuu! Työsopimukseni jatkuu edelleen maaliskuun loppuun. Luotinkin siihen. Ja muutenkin tuntuu henkisesti helpottavalta tällainen lyhyt sopimus. Onhan tässä jo se ilmiö tapahtunut, että kun uudessa työssä on oppinut ja se alkaa rullaamaan, niin entiseen, vakityöhöni, palaaminen tuntuu tökkivän. Vuodenvaihde tuo työhön paljon uutta ja mielenkiintoista ja suhtaudun siihen avoimin mielin. Oikein mukavalla mielellä tästä eteenpäin.

Alkaa olla jo jouluntunnelmaa tai nyt vasta kiireeltään antaa sen tulla sisäänsä. Syksy ja loppuvuosi on ollut työntäyteistä ja vaativaa. Nyt hieman helpottaa ja on jopa jaksanut muutaman kerran töiden jälkeen kaupungille asioimaan. Huomiseksi sovimme treffit tyttären kanssa. Tulee iltapäivällä kaupunkiin ja kiertelemme yhdessä kaupoissa, kiva.

Oikein on kaivannut tunnelmallista kaupunkikierrosta. Perjantai-iltana mennään työporukan kanssa yhdessä syömään.

Niin ja viimeperjantaina sain tällaisen oikein juhlapuheiden kera. Lahjaksi taiteilija Heikki Ulvin lasitaulun. Eräs etappi vain kertynyt.

TÄNÄ IHMEELLISENÄ PÄIVÄNÄ

2010-12-12T03:15:00.000-08:00

Tänä ihmeellisenä päivänä
jona sydän on suostunut sanomaan kiireelle hyvästit

minä olen vain

ja annan ajatusteni nousta
levollisina kuin kasteesta usva

tänä autuaallisena hetkenä
pimeys väistyy ja valo palajaa
hiljaisuus ja rauha käyvät
kynnyksen yli
ja levittäytyvät taloksi

ja minä hulahdan siihen
kuin parantavaan veteen

lepään

(Anni Korpela)

Aivan mahtavan hyvä mieli eilisistä hautajaisista! Kaikki edeltävät järjestelyt tapahtuivat suuremmitta metelöinnittä ja panikoitumista. Eilinen päivä, siunaustilaisuus kirkossa ja muistotilaisuus seurakuntakodissa, tuntui hyvältä. Anopin muistitilaisuudesta muodostui juuri sellainen kuin odotinkin; lämpimän koskettava, myönteinen ja hänen persoonaansa kunnioittava. Taas vahvistui vain se tunne, että anopin kautta/miehen mukana olen saanut myös aivan ihania sukulaisia.

HYVÄ HETKI

2010-12-04T05:24:00.000-08:00

Tarkoitus oli etsiä sopivia joululauluja anopin muistotilaisuuteen. Viipyikin tovi siinä. Oikein hyvä hetki, kuunnella liikuttavan kauniita joululauluja.

Tuo armon valkokyyhky

Lumen Valo - Maa on niin kaunis

Rajaton - En Etsi Valtaa Loistoa

Mari Palo - Ave Maria

EIKUN EI, NIIN EI SITTEN

2010-12-03T10:15:00.001-08:00

Yritin ottaa tunnelmakuvia kodin kynttilöistä ja kukista, valkoisista tulppaaneista ja muista. Mutta kuvista tuli typerän elottomia ja kalseita. Eikun ei, niin ei sitten… Enkä nyt jaksakaan asiaan enempää paneutua. Viikko on kyllä vienyt niin voimat. Joka päivä pitkään töissä ja tänään loppuhuipentumana työnkuvaani kuuluva (minulle) haastava suoritus. Olenpa oppinut nyt senkin melko hyvin ja tänään koin jo ymmärtäväni ja osaavani korjata eteen tulleet virheet, jihuu!
Vielä vähän väsymyksestä. Lähdin heti aamusta hyvissä ajoin töihin, koska halusin saada alulle edellisen päivän esille tuomia asioita. Ajattelin alkajaisiksi hoitaa tekstiviestillä erään asian ja siinä vaiheessa harmikseni huomasin, että olin unohtanut molemmat puhelimeni kotiin. Lähdeppä siinä sitten aamuruuhkaan ajelemaan puolituntia yhteen suuntaan niitä hakemaan, ei sitten millään. Lainapuhelimella soitto miehelleni ja hän lupautui tuomaan puhelimet, ihana. Siitä ei sitten sen kummempaa harmia koitunutkaan.
Töiden jälkeen tapasimme tyttäreni kanssa kaupungilla. Oi, että olen kaivannutkin näitä yhteisiä hetkiämme ja mukavaa oli taas. Kaupungilla vaikutti oikein joulutunnelmaiselta ja ihmisiä olevan paljon liikkeellä. Mutta emme valitettavasti kovin kauaa jaksaneet siellä pyöriä. Parkkipaikalta lähtiessäni ihmettelin, kun auton mittari- ja konsolivalot pysyivät pimeänä. Prisman pihalla jouduin muutaman ringin kiertää etsiessäni tupaten täydeltä pihalta paikkaa. Yks´ kaks` joku koputti ikkunaani ja kehotti pitämään ajaessa ajovaloja….? Totta tosiaan, pysäköityämme huomasimme auton valojen olevan pimeänä! Mielessä ehti käydä jo huoli ja harmitus autokorjaamolle joutumisesta. Tytär rauhoitteli ja käski käynnistää ja laittaa valot…pimeänä pysyi, tuli sitten katsomaan ja väänsi valokatkaisijaa päinvastaiseen suuntaan ja valot syttyivät, jippii! Siis juuri näin minulle väsyneenä saattaa käydä tai migreeniä edeltäessä, että menee aivopiuhat jotenkin ristiin; vasen ja oikea sekoittuvat.
Mutta huomenna sitte!

TÖIHIN PALUU

2010-11-28T09:00:00.001-08:00

Tykkään tästä sisääntulo näkymästä. Tuntuu mukavalta palata kotiin ja nähdä tämä lämmin valaistus. Näkymä tulee joulun jälkeen uudistumaan ja kirjahyllyt siirretään tähän ”dikikeskukseen”, jossa par´aikaa koneellani istun. Tämä oli mennä vuosina pojan työhuone, jossa paljon radioamatöörivälineitä yms tekniikkaa ja siitä sai sitten dikikeskus nimenkin. Myös tätä kammaria pitäisi entrata. Noh` eiköhän sekin suunnitelma siitä vielä etene. Kirjahyllyjen tilalle on tilattu pitkä TV-taso. Se ei ennätä jouluksi kotiin. Välillä ahdistaa ja turhauttaakin omat ideat ja visiot tai ei tietenkään ne, vaan niiden toteutumisen hidas eteneminen.

Huh, alkaa jo hirvittää kun on työhön palattava. (Pakkastakin –18!) Sama juttu, hirvitys, joka loman jälkeen töiden alkamista stressaan. Vaan sama juttu siinäkin, että pelättyä paremmin alkaa aina kaikki kumminkin luistamaan. Näin varmaan huomennakin. Mutta sehän on harmillisen selvää, että kun työelämässä on täysillä, ei sitten paljoa muuta kerkiä eikä jaksa. Niin että taas mennään siinä liekassa loppuvuosi. Voipi olla, että muutaman lomapäivän otan jouluviikolla. Tammikuun lopulla ainakin. Sen olen päättänyt, että jos tuossa työssäni jatkan, suunnittelen ja opettelen työni niin hyvin toimivaksi, että sillä en elämääni stressaa.
Lomaviikko on tehnyt hyvää ja tuntee saaneensa olla pitkään kotona. Vaikka anopin hautajaisjärjestelyt ovat vieneet osan ajasta, on toisaalta sen asian vuoksi jättänyt tekemättä muita aikomia asioita. Oikein luvalla on vain välttämättömät asiat huolehtinut.

SIIRRETÄÄN ENSIVUOTEEN

2010-11-25T00:03:00.001-08:00

Siirretään ensivuoteen., totesin kesken jäänyttä keittiökaappien sisämaalausta…
Toisen lomapäivän mukavasti alkaneen aamun ja onnellisen tyytyväisyyden keskeytti suruviesti sairaalasta, ilmoitus anopin kuolemasta. Yllätti, vaikka tiesimmekin vanhan tummun, 92 vuotiaan heikentyneen kunnon. Juuri edellisenä iltana mies oli käynyt häntä tapaamassa. Monenlaista rämppää tuohon ikään jo kokeneena ja niistä aina aikaisemminkin jaloilleen selvinneenä, arveli näkemästään äitinsä ehkä taas kunnostautuvan. Vaan nytpä nämä viime vastukset; jalan tukoksesta ohitusoperaatioon, kaatuminen - nilkan avomurtumineen ja leikkaus, sydäninfarkti rytmihäiriöineen, johdattivat lopulta ikuiseen uneen.
Pysähtynyttä, mutta hyvässä mielessä pysähtynyttä. Läheisen kuolema saa pysähdyttää, pitääkin. Vanhan ihmisen kuoleman sanotaan olevan helpompaa kestää, sitäkin kyllä. Suru ei ehkä niin valtaansa saavaa, mutta ikävä ja kaiho tämän elämän edessä. Saa miettimään syvästi ihmisen elämää; sen sisältöä ja valintoja, omaakin. Kummasti saa väistyä nyt kaikenlainen pohdinta ja viisastelu – pintaan nousee vain yksinkertaisesti rakkaus ja kiitollisuus, hyvän voitto.

Hautajaisjärjestelyiden toteutus käy nykyään helposti. Puhelinsoitto oikeisiin osaaviin tahoihin ja he tekevät asiat joustavasti ja takkuilematta. Tuntuu suurenmoiselta tällainen vapautus ja mahdollisuus keskittyä vain tähän olennaiseen, surutyöhön.

HUONOA JA HYVÄÄ

2010-11-20T06:20:00.000-08:00

Huonoa ja hyvää totta vie tällä viikolla! Töissä täytyi lyhyessä ajassa monenlaista keritä. Perjantaina vielä pitkään viimeistellä tulevaa viikkoa, jotta ansaitulle lomalle voisi jäädä. Vieläkin jäi jotain, joille ei voinut… Mieltä varjostaa kiireestä aiheutuneet omat huolimattomuudet ja epäselvyydet. Mutta tunnen itseni – juuri tällaisten takkuamisten ja ahdistuskokemusten kautta yleensä terästäydyn ja ”laadin itselleni selkeät ohjeistukset ja käsikirjat”, joilla sitten entistä paremmin mennään.
Myös huoli äidin jaksamisesta… Onneksi perjantaina astui kotihoito kehiin, ihanaa! Käyvät aamuin illoin luonaan. Ja hienoa, että äiti vanhoilla päivillä vielä oppi kännykkää käyttämään. Huvittaa kuinka oma kännykkälaskuni heti puolella nousi, kun on puhuttavaa;)

Ensiviikolla siis viikon loma, jippii! Eiköhän sitä vaan nautita tästä kotonaolosta. Muistikirjani mukaan olen suunnitellut maalaavani keittiön yläkaapit. Muistikirjan mukaan suurennettavaksi viety vanha (30v) pitkä emännänessuni on haettava ompelijalta, jännää. Laitan siitä vielä oman postauksen kuvineen, on vähän niin kuin jouluaiheista.
Eilen lopultakin ehdin ja jaksoin työn jälkeen hakea suutarilta nämä ihanat mokkasaappaat. Löytyivät täältä.
Just, joo, tyypillistä minulle, nähdä pöytärivin roinan alta kengistä vain pienen osan suklaaruskeaa paksua mokkanahkaa ja heti hälytti, jes. Näyttivät täysin uusilta?! Ainakin käyttämättömiltä. Solahtivat jalkaani helposti. Numeroa isommat. Mutta kun olivat niin minua, päätin ottaa, maksoi mitä maksoi. Ja €uron maksoi! Huomasin kyllä, että kävellessä eivät olleet niin ihanat. Kanta oli epäsuhteisen korkea ja teki kävelemisen epämiellyttäväksi. Liukkailtakin vaikuttivat. En kuitenkaan luovuttanut, kun niin kauniit sentään. Vein suutarille ja ehdotin kannan madaltamista ja liukkauden poistamista. Olin niin otettu, kun hän pyöritteli ihastellen saappaita käsissään, kysyen mistä niin hyvät saappaat olen saanut.
Hyvät teki suutari saappaistani, kiitos!

Ilta hämärtyy. Pakkanen kiristyy.
Kuu mollottaa jo täysillä.
Pari soihtua
laitettuna lähimetsään.
Näyttävät kivalta
pimeästä tuikkivat lämpimät valot.
Hyvä hetki.

HAASTE

2010-11-14T03:55:00.000-08:00

Sain Susannelta tämän kivan haasten. Ottakaapa tästä edelleen itsellenne ken haluaa ja vastattkaapa kysymyksiin...

1.Miksi loit blogisi?
Taustoja ja lähtökohtia
2.Minkälaisia blogeja seuraat
Lähes saman ikäisten ja saman henkisten naisten blogeja, joissa käsitellään erilaisia arkielämän asioita ja tapahtumia. Olen kerännyt muutaman joita säännöllisesti seuraan ja kommentoin. Blogittaret ovat erittäin taitavia kameran käyttäjiä ja nautin heidän kauniista ja upeista kuvistaan. Kovin aktivinen en ennätä olla. Mutta pyrin ainakin viikonloppuisin päivittämään oman ja kiertämään muiden blogeja kommeintein.

3. Lempimeikkimerkki?
En ole kovin lahjakas näissä asioissa. Meikkaan päivittäin ja käytän sellaisia meikkejä jotka olen itselläni todennut toimiviksi.

4.Lempivaatemerkki?
Ril`s:n vaateosastolla kuolaan. Vaatteet tuntuvat olevan minun vartalolleni passelit vaan ei kukkarolleni. Olen kuitenkin onnistunut löytämään aletangolta muutamia mieleisiä. Aivan kuten meikkiasioissakin en vaatemerkeissäkään kovin osaava ole. Mutta tykkään laadukkaista asuista ja jalkineista. Tässä ihana. Kyllä minä etupäässä alennusmyynnistä teen hyviä löytöjä.

5. Välttämätön meikkituotteesi?.
Ruskea luomiväri, ruskea rajauskynä ja huulipuna. Tässä järjestyksessä

6.Lempiväri? näistä kuvista käy ilmi.

7.Hajuvetesi?
Arkena Diorin eau de toilette POISON. Juhlavimpiin hetkiin YvesSantLaurent CINEMA.

8.Lempielokuvasi?.
Oi, oon huono tässä. Yleensä en muista elokuvien enkä näyttelijöiden nimiä.

9. Missä maassa haluaisit vierailla ja miksi?
Amerikassa! Tuli taannoin piipahdettua New Yorkissa ja sieltä autoillen Niagaralle. Oli kaiken kaikkiaan hulvaton kokemus vaikka vain pintaraapaisu maahan. Jäi sellainen kutina, että sinne vielä palataan. Eurooppa on ihana ja rakastan sitä, mutta myös muu maailma, etenkin juuri Amerikka kiinnostavat kovin.

10. Keksi viimeinen kysymys ja vastaa siihen itse?
Oletko onnellinen?
Ainakin erittäin tyytyväinen. Ja aika ajoin tuo tyytyväisyys leimahtaa oikein pakahduttavaan onnentunteeseen ja kiitollisuuteen. Runo

MUISTELUA

2010-11-12T10:36:00.000-08:00

Toistan taas itseäni, toteamalla työntäyteisestä viikosta. Mutta tottahan se, sitäpähän se tämän hetkinen elämä paljolti on. Viikot vierähtävät tiiviissä työn touhussa - haasteista selviämisestä seuraavaan. Työ on alkanut kyllä tuntumaan levollisemmalta ja entistä antoisammalta. Saa sitten nähdä jatkuuko vuoden loputtua. En ota asiasta pulttia, menee kuin on mennäkseen.

Mukavia ystävä haastekapula muisteluita lukiessa ja niiden innoittamana tartuin minäkin aiheeseen, muistelemaan lapsuuden toiveammattejani. (löysin erään vanhan juttuni ja muokkasin siitä tämän) Yritin etsiä jotain vanhoja lapsuuden kuvia, vaan vähissäpä olivat. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, eikä valokuvaajan lapsilla valokuvia…
Minä äidin sylissä, isän kuvatessa.

Pienenä minulla oli kolme ihanneammattia: opettaja, karjakko, ja näyttelijä. Sain joskus olla äidin mukana, kun hän toimi alakoulun sijaisopettajana. Äiti vaikutti niin herttaiselta ja viisaalta opettajalta. Minäkin halusin tulla sellaiseksi kuin äiti – opettajaksi. Mutta sitten mummolassa näkemäni karjakko sai minut toisiin ajatuksiin. Karjakon tanakka punaposkinen olemus ja siisti valkoinen työasu tekivät vaikutuksen. Hänen vakavan huolellinen työskentely erilaisten mielenkiintoisilta näyttävien lasiputkien parissa herättivät kunnioitusta ja tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Pidin aina huolen, että karjakon saapuessa olin hartaana seuraamassa hänen toimiaan. Opettajanammatti sai väistyä, minusta tulisikin karjakko. Kunnes kouluaikana historianopin kautta opin tuntemaan näyttelijätär Ida Aalbergin . Idasta tuli idolini ja halusin tulla yhtä tulisieluiseksi näyttelijäksi kuin hän. Harkitsin jopa karkaavani kotoa, kuten Idakin aikoinaan. Miksi mikään noista ihanneammateistani ei kuitenkaan koskaan toteutunut? Tiedän kyllä, opettajaksi tai näyttelijäksi minulla ei ollut kyllin riittävää koulumenestystä. Karjakon ammattia ajatellen pelkäsin liiaksi lehmiä.
Jotain noista lapsuudenajan ihanneammateista on osittain toteutunut, voin hymyillen todeta. Minusta tuli aikoinaan sairaanhoitaja. Työssäni kotisairaanhoitajana sain kulkea taloissa kuin karjakko aikoinaan, siisti valkoinen työasu yllä ja käsitellä tarkkana kiiltäviä laboratorioputkia. Näyttelijää ja opettajaakin sairaanhoitajan työssäni hitusen tarvittiin.

.

PYHÄINPÄIVÄÄN

2010-11-05T10:25:00.000-07:00

Rauhoitumme Pyhäinpäivän viikonloppuun. Tällainen viikonlopun äkkipyhä vaatii hieman mielen mukautumista – suopeata suhtautumista omaan aikaansaantiin juhlapyhän eteen. Olin kyllä ajatellut lähteä töistä hyvissä ajoin ja käyttää kertyneet ylityöt kaupassa käyntiin. Toisin kuitenkin kävi ja työssä viipyi tavalliseen saakka. Ei jaksanut enää ruuhkaan lähteä ja niinpä kävin tarpeelliset ruokatavarat hankkimassa omasta kyläkaupastamme. Niillä nyt sitten mennään. Huomenna on onneksi perinteiset hirvipeijaiset, joihin aina osallistumme herkuttelemaan hyvää keittoa. Illalla oli tarkoitus hankkia kalaa. Mutta nyt sitten päätimmekin käydä valmiiseen pöytään ja mennä syömään kalaillallisen tänne.
Kiirehditään sieltä kotiin niin ennätämme nauttimaan tästä hauskasta elokuvasta. Sattumoisin aloimme tätä kerran katsomaan ja osoittautui tosi haskaksi. ELOKUVAESITTELY

SURFFAILUA

2010-10-31T07:28:00.002-07:00

Tänään sateinen sunnuntai piti sisällä ja koneen äärellä surffailemassa. Lauantaikin oli sateista ja silloinkin istuskelin haaveilemassa kaikenlaisesta kivasta. Sain sentään alulle astiakaapin sisämaalausta. Pensseli oli vain turhan pieni ja sillä maalaaminen suhteettoman hidasta. Mutta vähän kuin kokeilumielellä polkaisin projektin alkuun. Kyllä vain heti näytti fiinimmältä ja sai minut innostumaan kauan aikomastani kaapiston kohentamisesta. Pikimmiten on hankittava sopivampi pensseli niin saan työn tehdyksi.
Tällaista monenlaista löytyi täältä. Mielenkiintoinen ja monipuolinen tasokas blogi. Täältä kulkeutuu edelleen moneen muuhun mielenkiintoiseen ja ihastuttavaan…

Lumipuutarhani lisäksi huomaan olevani aika innostunut tällaisesta. Ja tuossa videossa on mukavia maisemia.

Ollapa tuollainen avara köökki, aah.

Tässä komeita nuoriamiehiä ja ihanaa shoppailua videolla.

Pääsiäiskattaus. Kun maltat odottaa hetken, niin kuva vaihtuu tai voit klikata itse ..2..3.

Lauran ALE.
Tuossa olisi ihanat keittiöverhot. Mutta kalliiksi tulisi, kun erkkeriin menisi jo kolme paria ja yksittäiselle ikkunalle vielä yksi verhopari, huokaus.
Ja muuta mukavaa…
Ihana kuvasarja puutarhasta ja paljon muutakin.

aivan ihania vaatteita …
Tässä lisää eleganssia, tyylikästä ja laadukasta. Ja tietenkin tuhottoman kallista
täällä
Tuo ruskea jakkupuku on juuri sellainen ”minunlainen”, jollaisen voisi hankkia. Mutta ei tuon hintaista, ei.

2010-10-31T07:28:00.001-07:00

Aika kallista… täällä
Tuo ruskea jakkupuku on juuri sellainen ”minunlainen”, jollaisen voisi hankkia. Mutta ei tuon hintaista, ei.

TYYTYVÄISIN MIELIN

2010-10-29T09:02:00.000-07:00

Tällainen vastausviesti tuli miniänaapurilta. Lämmitti. Parina iltana pimeällä kotiin palatessa miniän sytyttämät kynttilälyhdyt ovat ilahduttaneet mieltä. Kiittelin häntä viestillä ja sain heti iloisen vastauksen. Arkipäivän pieniä eleitä joilla voimme toinen toisiamme ilahduttaa; hän lyhdyillään ja minä kiitosviestillä.

Tyttären kanssa pikaisesti tavattiin. Kertoi ylpeänä ystävästään joka oli tänään tarttunut erääseen pitkään jatkuneeseen epäkohtaan ja käynyt puhumassa erään kiusatun puolesta. Voi noita rohkeita nuoria naisia! Ja omaa rakasta tytärtäni joka hänkin näkee sydämellään.

Oi mikä työpäivä takana, mikä viikko ja mikä kuukausi, huh huh! Aivan kuin olisi koko loppusyksy pelattu jossakin valioliigan otteluissa ja selvitty ja edetty aina loppuotteluihin saakka. Jos ei aivan kultaan saakka ylletä niin ainakin hopealle tällä menolla. Voi, että iloitsen työstäni; tiimeistäni – ihmisistä.

ALKUTALVEN VALOA

2010-10-23T05:46:00.000-07:00

Olipa mukava herätä aamulla tällaiseen lumivalkoiseen valoisuuteen. Alkutalven yht´äkkinen valonlisääntyminen antaa voimia sitä edeltäneen väsyttävän pimeyden jälkeen.
Alkutalven valo tuntuu lämpimän rauhoittavalta…

Ajatuksinkin alkaa kohta tulevaa joulua suunnitella. Eilen olimme työporukan kanssa viettämässä aivan ihanaa tyhy-päivää. Ajomatka ei kauaa vienyt ja siksi tuntuikin aivan ihmeelliseltä, että niin lyhyen matkanpäässä voikin olla niin monenlaista mukavaa. Ensimmäisenä kohteena oli tämä upea aito tonttutalo. Aivan uskomattoman ihana paikka! Päätin vierailla siellä uudelleen tyttäreni kanssa joulun alla ja kesällä vien sinne miehenikin käymään. Viljami-tonttu lähti sieltä mukaani.
Kävimme myös täällä ihanassa paikassa. Löysin nämä kauniit lasilautaset sieltä. Nämä ovat juuri sellaiset sopivan syvät, joista on hyvä syödä jälkiruokana esimerkiksi uuniomenaa vaniljakastikkeen kera. Ja sitten vielä edullinen löytö, poistomyyntihyllyltä tuo valkoinen ruukku sekä puutarhapuolelta vanttera saniainen, jes!
Näin heti jo mielessäni mihin se hienosti sopii.

Ja loppupäivä lounaasta vietettiinkin sitten täällä, aivan mahtavan omaperäisessä ja hauskassa paikassa. Paikan emäntä oli luonut vanhasta navettarakennuksesta näyttävän ja viihtyisän ravintolan. Paikka pidetään auki vain tilauksesta. Esitteen kuvat eivät valitettavasti tee oikeutta paikalle.

Vaikka olen vasta vajaan puolivuotta ollut tässä uudessa toimessani, tuntuvat työkaverit jo mukavan avoimilta ja reiluilta. On tavallaan sekin eräänlaista elämän valoa.Tyytyväisnä siitä voi olla kiitollisen iloinen.

KUIN ENTISESTÄ ELÄMÄSTÄ

2010-10-15T10:00:00.000-07:00

Eräs helppo haave on toteutunut. Nykyisessä työssäni ja työhuoneessani minulla on mahdollisuus kuunnella rauhallista radiota. Radio on säädetty vaimealle. Kuuntelen pelkästään Ylen ykköstä. Kanavalta kuuluva klassinen musiikki rauhoittaa ja saa minut tyytyväiseksi. Puhe- ja keskusteluohjelmia kuuntelen puolella korvalla ja nappaan mielenkiintoiselta tuntuvat mieleeni. Kuuntelen niitä sitten kunnolla myöhemmin Yle Areenalta. Korvaan tarttui tämä Eva Mantun (jälleen) mainio ohjelma, joka herätti muistelemaan omaa ”aikaisempaa elämääni” ja silloista suhdetta rahaan..

Eve Mantu ei osaa käyttää rahaa
Aikuisen pitäisi hallita talousasiat. Menot on sopeutettava tuloihin. Eve Mantu tietää tämän ja paljon muutakin, mutta elää silti kädestä suuhun. Noin puolet suomalaisista ei saa rahaa säästöön. Sijoitusneuvoja Leila Simonen kehuu kulutusselibaattia: "Se on vapaaehtoista vaatimattomuutta, yksinkertaisesta elämästä nauttimista." Eve Mantu etsii syvällisempää rahankäytön ymmärrystä ja uudenlaista suhdetta varallisuuteen.

MALAGAN KUVIA

2010-10-14T11:24:00.000-07:00

Muutama kuva taannoiselta lomamatkaltamme jolla pistäydyimme myös TÄÄLLÄ

.........El Corte Inglesissä

HYVÄT HAUTAJAISET

2010-10-09T09:49:00.000-07:00

Niinpä taittui tiiviissä tahdissa tämäkin viikko - työtä tehdessä. Noh´ jopas lähti juttu lähes riimitellen ja mukavin poljennoin… Onhan tästä tullut aikaisemminkin huokailtua, kiireen tai paremminkin arkipäiväin erilaisten töiden ja velvoitteiden täyttämästä elämästä. Ja siitä, kuinka aika ei aina riitä kaikkeen muuhun mielenkiintoiseen ja kivaan. Eikä monesti voimatkaan. Silti kiitollisuus kaiken yllä ja nautinto sen takana; tästä arjen tohinasta.

Eilen olimme vähällä antaa laiskuudelle/väsymykselle periksi jäämällä kotiin ja jättämällä väliin mielenkiintoisen houkuttelevalta vaikuttavan tapahtuman .
Saimme kuitenkin itsemme liikkeelle.
Ei ihan odotuksiin saakka yltänyt, mutta ei huonokaan. Ensimmäinen sessio oli aivan kelpo, mutta toinen hajosikin sitten hermostuttavasti. Ruokahalumme ei siitä kuitenkaan turmeltunut ja tuntui sopivalta suunnata paikalliseen Rossoon. Tilasin (uhka)rohkeasti kanaa kutunjuuston ja marsalakastikkeen kera. Ajatus tietoiselta tuntuvasta riskinotosta johtui parin vuoden takaisesta ikävästä kokemuksesta samaisesta annoksesta samaisessa paikassa. Olimme vastaavanlaisen kulttuuritilaisuuden jälkeen siellä illastamassa. Olin koko päivän rääkännyt itseäni olemalla syömättä ja herkutellut jo mielessäni edessä odottavan illallisen ihanuudella. Mutta voi mikä pettymys. Lautanen oli kuormattu kukkuralleen vetisellä paprikamössöllä. Veitsi vinkui lihaa leikatessa… ja marsalakastike osoittautui arvoitukselliseksi ruskeaksi liemeksi. Ilta niin pilalla… Totta kai tuollaisesta suivaantuneena päätti, että tänne en kyllä enää ikinä… Vaan nyt kyllä (parin vuoden jälkeen) eilen iltainen osoittautui täysin erilaiseksi ja aivan ihanan onnistuneeksi entisen menyyn suhteen. Kannatti ottaa riski ja unohtaa menneet kaunat. ;)

Tänään osallistuimme mieheni vanhan sukulaisnaisen hautajaisiin. Ihana ihminen jota hyvällä muistaa. Osasin odottaa hyviä hautajaisia. Olen aina pitänyt mieheni sukulaisista ja saanut heidän taholta myös ihanaa kohtelua. Tämän sukuhaaraan vesat ovat aivan mahtavan taiteellisia musikaalisesti ja käsillä värkkäämisessä. Oli nautinto kuulla sellaisen joukon virrenveisuuta.
Ja vielä erikseen vainajan pojan kitaran säestyksellä lastenlasten hienoa ja koskettavaa laulua.
Nykyajan hautajaiset toimivat tosi hienosti, aidon lohduttavasti ja eheyttävästi. Yhteinen hyvästijättö – kollektiivinen kokemus helpottaa oman väistämättömän kohtalon pelkoa, kuoleman pelkoa.

LOMAN LOPPU

2010-10-05T09:04:00.000-07:00

Tällaisen ihanuuden sain täältä. Iloitsen ja kiitän Anua.
Toisilla sitä on taitoa ja silmää kauneudelle tehdä tällaisia.

Tänään aloitin loman jälkeen työt. Ei hassumpaa. Paljon tekemistä, että ei syömään malttanut. Minulla on ollut tapana aina hieman jännittää lomalta töihin palaamista. Juontaa juurensa vuosien takaisista ikävistä kokemuksista. Työyksikössäni oli eräs työkaveri, jolla oli tapana aina soittaa lomalaiselle kotiin ja kysellä/varmistaa jotakin hoitoon liittyviä asioita, huokaus. Lisäksi hän saattoi tehdä työhuoneessani tai muissa hoitokäytännöissäni hieman ”parannuksia” . Oli tavallaan aika rajaton persoona. Aina sitten lomalta palatessa jo edeltä jännitti, että mitähän tällä kertaa.
Tämänpäiväinen lomaltapaluu töihin tuntui hyvältä. Tunsi oikein tervetulleeksi, kiva. Ja muutenkin, varmistui että tulevaisuus tässä työssä tulee jatkumaan.

Vielä tovin voi nauttia tästä ihanasta auringon kultaamasta ruskasyksystä. Oikein ilolla ajaa työmatkaa näissä oloissa. Tulevaisuutta on tullut mietittyä. Ja olen mielistynyt asettamaan itselleni neljän vuoden etapin. Neljä vuotta työntekoa ja sitten löysennystä…saas nähdä. Eläkkeeseen on vielä kahdeksan vuotta. Mutta on tuota työuraakin jo, alkaen vuodesta 1976. Vaikka kovasti nautin työelämästä, tuntuu ettei sitten muuhun jääkään kunnolla aikaa ja energiaa.

RANTABULEVARDILLA

2010-10-02T05:08:00.000-07:00

Tapahtumista, monenlaisista
lomalaisista, kaupustelijoista ja muista ”taiteilijoista” koostuva mielenkiintoinen ihmispaljous
tekivät päivittäisistä aamu- ja iltakävelyistä erityisen nautinnollista.

Perjantaiaamun lenkiltä palatessa alkoi takaamme kuulua meluisaa torvien toitotusta. Kolmen moottoripyöräpoliisin saattelemana valui näyttävä ( liki 100) museoautojen liuta rantabulevardia pitkin. Oi mitä iloa se kadunvierustoilla seuraavissa ihmisissä herättikään! Huiskuttelimme ohiajavan upean kulkueen kuljettajille innokkaasti ja he saamastaan huomiosta lämmenneenä meille.

Tällä kertaa tällainen liikkuva patsas. Lantin kun heittää keräilylippaaseensa, niin herää patsas elämään, kiittäen kauniseleisesti kumartaen saamastaan lantista. Olen näihin patsaisiin niin herkkänä.

Ja näitä upeita hiekkarakennelmia rakentelee joku rastatukka nuorimies. Laiha ja iholtaan ahavoitunut, risahampainen. Jossain pensaan alla näkyy virttyneellä patjalla viettävän yönsä. Lantti hänellekin.

Ihanat leidit rannalla! Olivat iloisesti heti valmiina kun kysyin heitä kuvata. Espanjalaisrouvia.
Tulee niin hyvä mieli nähdä myös iäkkäämpiä ihmisiä näissä maisemissa. Haaveilen usein tuovani muutamia tuttuja vanhuksia tänne lomalle – äiti ensimmäisenä. Liikuntarajoitteisten on täällä melko hyvä liikkua ja paljon näkeekin myös akkukäyttöisiä invaskoottereita käytössä. Niitä on vuokrattavana, mainiota omaakin tulevaa vanhuutta ajatellen.

TORREMOLINOS LA CARIHUELA

2010-09-26T10:13:00.001-07:00

Tänne siis päädyimme jälleen, jokasyksyiseen lomakohteeseemme…
Ehdotin miehelle lomailua vaihteeksi isommissa ympyröissä, itse Malagassa. Jospa vaikka kulttuurisempaa lomaa ja niin päin pois. Vaan niinpä kuitenkin, lomapaikkaa suunniteltaessa ja tutkittaessa kuin myös itse lomaillessa, osoittautui vanha tuttu kohde oivallisen onnistuneeksi. Sään ja auringon suhteen yhtä luotettava kuin jokaisena aikaisempanakin syksynä. Nyt vielä helteisempää ja ihanan lämpöisiä iltoja. Poikkeuksena onneksi torstai, jolloin pilvinen sää piti poissa rannalta ja antoi hyvän syyn päästä Malagaan.

Ihanan pieni, ja kodikas Apartamentos Plazamar sijaitsee aivan hiekkarannan tuntumassa meren äärellä. Tällaisille auringonrannalla löhöäjille ja uinnista nauttiville se oli ihanteellinen löytö. Rantabulevardin varrella on lukemattomia kahviloita ja rantaravintoloita, joidenka palvelut saavat tuntumaan rantaloman erityisen mukavaksi ja pieneksi luksukseksi. Hyväntuulisten lomalaisten ja espanjalaisten itsensä rennonasenteen omaavatyyli tekevät lomasta juuri sitä mitä loman parhaimmillaan tulisi (ainakin viikon) ollakin.

On mielenkiintoista seurata viikon ajan tätä rantalomailijoiden yhteisöä. Kuinka ihmiset hakeutuvat samalle rantakohteelle, varaavat jopa toistuvasti saman aurinkolaverin. Toiset varaavat aina eturivin paikat läheltä merta. Toiset kolmannelta riviltä laidasta tai tyytyvät sattumanvaraan mitä saavat. Joka päivä toistuvasti tullaan. Hillitysti saatetaan toisia tervehtiä, jopa sananen sanoakin. Mutta ei tunkeilla eikä tuppauduta. Vietetään päivää perheen, puolison tai ystävien kesken. Puhutaan yhdessä vakavia tai nauretaan joukolla. Pelleillään ja pilaillaan keskenään. Nuoremmat ja energiset potkivat välillä palloa ja juoksevat kilpaa uimaan, ei kuitenkaan ketään häiriten. Käydään välillä syömässä rantakahvilassa tai haetaan evästä ja syödään yhdessä rannalla. Saman maalaiset löytävät ja tutustuvat toisiinsa.
Ahkeria, pitkää työpäivää tekeviä nämä espanjalaiset rantatuolienvuokraajat. Aamu seitsemästä alkavat iltapimeään saakka.

Helsinki – Malaga lentomme oli melko myöhäiseen aikaan. Mutta koska onnistuimme pääsemään lentokentältä nopeasti, saimme jo ensimmäisestä illastamme mahdollisemmin paljon irti. Aamulla aloitimme lähiravintolan terassilla (kovilla rasvoilla) tuhdilla englantilaisella aamiaisella… Näin olimme jo kotona suunnitelleet tekevämme.
Mutta siihen kertaan se sitten jätettäisiin. Jatkossa aamiaiset olivatkin hillitympiä, maitokahvia, patonkia ja leikkeleitä.

Lounaallakin yritettiin hillitä ja pysyä salaattilinjalla.

Liikuntaa löhöilyn lomaan. Kävelyä aamulla pari tuntia ja iltasella saman verran lisää. Välillä pysähdyttiin tankkaamaan.
Leppoisasti istumassa oli kivaa seurata muita ohikulkevia lomalaisia.

Illalla sitten nautittiin hyvästä illallisesta, lähes aina kalasta.

Sitten saatettiin istahtaa illallisen jälkeen vielä lasilliselle… Tässä kulmauksessa on tullut muutama kerta istuttua. Tykkäsimme jäädä siihen hyvän musiikin vuoksi. Toissa syksynä pöytäämme istahti eräs ikäisemme hollantilaispariskunta. Meillä naisilla alkoi juttu luistaa. Ainakin ymmärsimme toisiamme hyvin, vaikka oma englanninkielitaitoni on aivan hävettävää. Alun pidättyväinen miehensä kävi tosi puheliaaksi, kun huomasi mieheni mainion jalkapallo- ja yleisurheilutietämyksen. Niinpä siinä sitten ilta vierähti toisillemme drinkkejä tarjoillessa. Ehdimme tavata vielä parina iltana samoissa merkeissä. Otimme valokuvia toisistamme ja vaihdoimme meiliosoitteita, johon sitten kuvia lähettelimme. Ja voi hämmästyksen ihmetystä, me tapasimme heidät jälleen!! Täsmälleen samassa kulmabaarissa samanlaiseen tapaan ja aikaan. Oli mielenkiintoista vaihtaa kuulumiset. Kertoivat jääneensä eläkkeelle, tulleensa autolla, kiertäen San Sebastianin, Biarritzin ja monet muut paikat, museot ja kirkot.
----
Iltahämärissä on mukava alkaa laittautumaan illallista varten – oikein pyntäytyä, tukka tällätä ja korkokengissä keikistellä, aah. Mutta ennen sitä, vielä lähtemistä mihinkään, on tunnelmista istahtaa yhdessä parvekkeelle aperitiiville, seuraamaan kadulle kulkevien rauhallista vaeltelua. Aah, niin suloista näkyä, hyvin pukeutuneita ihmisiä menossa illalliselle mikä mihinkin lukuisiin rantaravintoloihin.

TORREMOLINOKSEEN

2010-09-17T11:18:00.000-07:00

Sunnuntai-iltana tytär lähti neljän hengen porukalla Edinburghiin ja torstai-iltana jo palasikin. Oli mukava kuulla , että matka oli onnistunut. Ja huomenaamulla lähdemme mekin miehen kanssa ajamaan Helsinkiä kohti ja sieltä Torremolinokseen, jipii! Pyrin laittamaan lomakuvia sieltä blogiini.

KIIRETTÄ PITÄNYT

2010-09-11T22:00:00.000-07:00

Onpa kiirettä pitänyt ja poissa täältä blokimaailmasta tykkänään. Koko viikko on ollut niin ohjelmaa pullollaan, että alkoi jo ähkyä tulla tai ainakin hengästys. Helsingin työ-opintoreissu onnistui oikein hyvin ja pystyi työpäivän lomassa nauttimaan myös hieman pääkaupunkielämästä mm Sokoksella ja Akateemisessa shoppailusta (hyvin vaatimattomasti) ja Esplanadin kahvilassa hengailusta.
Ja ihanaa, myös pieni tovi yhdessä miehen kanssa, kun sattui samaan aikaan hänellekin käynti Helsinkiin.

Täällä saisi kyllä aikansa kulumaan koko päivän… Mutta nyt ei ollut aikaa pitempään tööväämiseen.
Äidille positiivisia ajatuksia sisältävä kirja...
ja itselle tällainen mielenkiintoinen kuvakirja.

Onnellinen olo. Nautin aina niin tämän kahvilan tunnelmasta, kuhisevasta ihmiselämästä, huoliteltujen ihmisten katselemisesta ja tietenkin sen herkullisista leivonnaisista ja santsikahvikupposista. Kannatti uhrata ilmainen lounas ja rientää kaupungille, aah.

Torstaiaamun ihanan ilahduttava tekstiviesti mieheltä…

Tressiä ja tiukkaa tahtia työssä. Tyhmiä töpeksintöjä ja harmillista lisätyötä. Lohdutti hiukan, kun huomasi, että ei ollut ainut jolle moista. Tarkkana on oltava ja kysyttävä neuvoa.
Huolet hiukan helpottaneet äidistä. Hyvä mieli, kun hän on niin tyytyväinen.

Ensiviikon työviikon jälkeen alkaa sitten loma. Ja tänään varasimme hotellin Torremolinoksesta, jihuu!

PUHTI ON POISSA

2010-09-04T09:34:00.001-07:00

Puhti on poissa, kun on ollut niin monenlaista ajateltavaa ja järjesteltävää. Mennä viikolla suunnittelin ja sovin viedä äidin läheiseen palvelutaloon pariksi viikoksi ”kuntoutukseen”. Mutta ei sitten onnistunutkaan ja hän joutui tai paremminkin pääsi terveyskeskuksen vuodeosastolle. Sai siellä sitten hyvää hoitoa ja sitä myöten liikkuminen ja jaksaminenkin paranivat. Nyt näyttää jo hyvältä ja eilen toin hänet oman kylän palvelutaloon. Paikka ei ole vielä lopullinen, mutta ei hänestä kotioloihinkaan ole. Jotain on kehiteltävä jatkoa ajatellen. Isä pärjää vielä siskon avustuksella kotioloissa. Eikä haluakkaan muualle muuttaa. Ja hyvä niin.

Työssäkin on ollut monenlaisia oudompia tehtäväkuvioita joita vain on opittava. Kyllähän ne aina oppii, mutta juuri tämä opetteluvaihe se viekin voimia. Ja yleensähän uusien asioiden opettelu ja tekeminen tapahtuu siinä kaiken muun työn sivussa. Uuden taitaminen ottaa aikansa ja vie siten sitä myös muulta työltä. Epämiellyttävä tunne, kuin puhelun taustalta hoputtava koputusääni.

Tiivis tahti taas heti maanantaista alkaen… Toisaalta mukavaakin. Keskiviikkoaamuna varhain työmatkalle Helsinkiin, parinpäivän mielenkiintoiseen koulutustapahtumaan. Ja kiva kun lähtemässä on muutama muukin samoissa työkuvioissa työskentelevä. Vaikka tietää tahdin sielläkin jatkuvan yhtä tiiviinä, on ympäristön vaihdos pääkaupunkiin silti aina yhtä ihanaa. Hauska sattuma, että myös miehellä on erään luottamustehtävän tiimoilta koulutuspäivä Helsingissä juuri samana päivänä, mutta myöhemmällä junalla.