Jokaisella naisella tulisi olla Oma huone, Virginia Woolfia usein lainattu ajatus. Oma blogi voisi olla itselleni juuri tuo oma huone.
sunnuntai 12. huhtikuuta 2009
PÄÄSIÄISKOKOLLA
Pitkäperjantai oli ikävän harmaa, mutta hyvä vain, levon ja hiljentymisen kannalta.
Kävimme aikamoisen tarpomisen löytääksemme tienvarren metsästä mahdollisia kokkorisuja. (luonnollisesti metsänomistajalta olisi lupa kysytty) Ei näkynyt havuja kokkoamme varten. Alkoi jo huolestuttaa, olinhan kutsunut siskojani perheineen nimenomaan pääsiäiskokolle ja nyt alkoi uhkaavasti vaikuttaa, että koko kokkoa ei sitten olisikaan.
Lauantai aamu näytti jo lupaavalta ja päivän edetessä loiste sen kun lisääntyi.
Sen verran edellisen päivän tarpominen räntäsateessa nostatti adrenaliineja, että ryhdyimme oikein tekemään sitä kokkoa. Isäntä raahasi kaikenlaista kuivaa ja hyvin palavaa rompetta ja minä katkoin puukkosahallani pellonlaidan kuusipuiden alimpia oksia. Saimme kuin saimmekin jälleen perinteisen pääsiäiskokkomme tehdyksi. Havujen tuoksu tuntui hyvältä. Tuli iloinen mieli aikaansaannoksestamme, yhdessä tehdystä - ponnistelustamme.
Ja kokko paloi hienosti...
Syytäkin tyytyväisyyteen ja hymyyn. Siskoni ja tyttärensä poikakaverineen, taustalla kameramies, poikamme.
Isäntä itse, pääjehu, järjesti hienon tulen!
”Trahteerasin” elikkä tein kaikenlaista purtavaa iltaa varten. Olen aina tykännyt tehdä isolle porukalle tarjoiluja ja illallisia. Mutta iän myötäkö… jotenkin katselen kateellisena ja ihaillen entistä nuorempaa itseäni, jolle kaikki tuo touhuaminen ja tekeminen oli paljon vaivattomampaa ja joutuisampaa kuin nykyiselle minälleni? Loppu hyvin kaikki hyvin – kaikki tekemiset onnistuivat ja myös maistuivat. Ja suurin ilo oli taas saada kaikki kutsutut viettämään perinteeksi muodostunutta pääsiäisrituaalia. Enkä taaskaan huomannut kuvata tarjoilujani.
Jospa tuolta löytyisi kuvia kattauksesta
Reipas raparperiretki
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Upea pääsiäiskokko ja upeasti loimottaa pimeässä illassa! Kokkoa on mukava katsella ja noin pimeässä tunnelmakin on mahtava.
VastaaPoistaHienot tarjottavat näyttivät olevan.
VastaaPoistaKokko paloi lumoavasti, siitä olet saanut hyvän kuvan, oranssihehkuisen.
Traditiot elävät. Kun ajelimme lauantai-iltana kotia kohti, näytti täällä etelässäkin palavan muutama pääsiäiskokko. Levinnyt näemmä tännekin.
Susanne. Ilta oli onnistunut. Ja maltoimme onneksi pimeää odottaa (kuin joulupukkia:)), niin että kokon tuli pääsi oikeuksiin.
VastaaPoistaArleena. Tällä kameralla näimmä maallikkokin onnistuu saaman selkeitä kuvia, kiva. Toiset traditiot, kuten pääsiäiskokko, tuntuu hyvältä.
Kiitokset käynnistä blogissani!
VastaaPoistaTäältä bongasin jo musiikkihankinnan eli InTime Quintetin, en ole heitä kuunnellut vaikka nimen olen kuullut, Piazzolla on suosikkini eli mielenkiinnolla etsin levyt käsiini.
Hienoa Maarit! Näinpä uusia blogi- ja musiikkituttavuuksia tuli onnistuneesti vaihdetuksi.
VastaaPoistaPääsiäiskokkoja ei täällä pohjoisessa harrasteta, meillä on kokko vain juhannuksena.Viime pääsiäisenä ajoin juuri pääsiäisen aikoihin läpi Pohjanmaan ja oli upean näköistä kuin keväisessä illassa kokot roihusivat aakeilla laakeiila..
VastaaPoistaJoo Maaretta, pimeällä nuo tulet näkyvätkin edukseen. Itse tykkään ulkona pääsiäiskokkojen/poltetun havun tuoksusta. Siihen kun lisätään sitten alkaneen kevään tuoksu... koen sen aika aistikkaana tuoksukokonaisuutena.
VastaaPoistaTeillä on varmaan ollut hauska ilta ja komea on kokkokin.
VastaaPoistaKiitos kysymästä Krisse, ilta oli oikein onnistunut. Kiitollinen olen, että kaikki kutsutut saapuivat.
VastaaPoista