Oikein hyvillä mielin valmistautui jo sunnuntai-iltana palaamaan työhön. Tuntui mukavalta saada taas tavata työkavereita ja päästä mukaan arkiseen työelämään.
Työviikko alkoikin kaikella tapaa aurinkoisesti. Oli mahdollista kahvitella kaikkien yhtä aikaa ja rupatella mukavia. Voi, että nautin näistä työkavereistani – heille kun sanoo kuinka mukavaa töihin on palata, saa ymmärtävää vastakaikua. Vuosien varrella on jaettu iloja ja suruja – töissä on voinut aina olla omana itsenään. Työkaverien myötäelämisellä ja todeksi ottamisella on saanut vahvistusta ja uskoa silloin kun on epäillyt omien aatostensa ja mielensä järkevyyttä.
Tämän puolipäivätyön myötä tuntuu nauttivan enempi työstään ja taas kotonaolostaan. Tuntuu, että molempiin, työhön ja kotiin on enempi voimia. Kävin kurkkaamassa SUSANNE:n blogissa ja hänkin pohti kuinka omalle luovuudella, kaikenlaiselle kodin suunnittelulle jää enempi voimia työltä. Ans` katsoa nyt heinäkuuhun saakka kokemuksia tästä puolipäivitetystä työstäni, josko jatkan. Jo nyt on tuntunut ihanalta vaikka palkka onkin puolittunut sekin.
2005 poikani ottama kuva
Niin, tämä rauhallisempi elämäntahti voi tosiaan edesauttaa omaa luovuuttaan/kekseliäisyyttään, ainakin tällä hetkellä tuntuu niin. Pääsiäistä innolla tyttären kanssa on jo suunniteltu; iso perinteinen pääsiäiskokko, totta kai. Isompi porukka kokolle ja buffettarjoilu ulkokämppään.
Niin samalla tavalla näistä asioista ajattelemme. Olen usein miettinyt miten mukava olisi tehdä puolipäivätyötä, jos se olisi työssäni mahdollista. Juuri noista syistä mitä kirjoitit.
VastaaPoistaJa minä myös koen työkaverini suurena rikkautena. Vuosia kestänyt tuttavuus on muuttunut syväksi ystävyydeksi ja on naurettu ja itkettykin yhdessä.
Pääsiäinenhän on jo tosi lähellä, silloin ajamme Pohjanmaalle. Siellä varmaan nämme kokkojakin.
VastaaPoistaElämästä kannattaa nauttia, puolipäivätyö antaa sopivasti omaa aikaa harrastuksille ja kodille.
Rahalla ei kuitenkaan voi ostaa elämää. Elämä eletään vain kerran.
Tuli mieleeni kun mainitsit, että palkkatulo puolittui, tuskin sillä puolikkaalla voisit nauttia sitä mitä nyt.
Susanne kiva lukea kommentiasi - ajatukset samoilla linjoilla, totta. Puolipv.työ tuntuu nyt yli 30 työvuoden jälkeen passelilta ja sen suo hyvällä mielin itselleen. Työkavereista muutamista on tullut todellakin oikeita ystäviä, joiden kanssa on voinut itkeä ja nauraa aidosti yhdessä. Yhteiseksi koettu arvomaailma on yksi vahva tekijä joka on myötävaikuttanut tähän asiaan. Me olemme tavallaan toimineet toinen toisillemme vahvistavina peileinä. Omia ajatuksia ja epäilyjä/tulkintoja on voinut arvioida työkaverien kesken. Mutta mitään ahdistavaa sisäpiiriä ei ole syntynyt vaan jokainen voi olla omana yksilönä.
VastaaPoistaToistemme aito arvostus ja kunnioitus on sekin yksi hieno asia, josta tuntee kyllä suurta kiitollisuutta.
Tulipas nyt saarnaa, mutta totta joka sana. :)
Arleena kokkoperinne on edelleen voimissaan täällä Pohjanmaalla ja minä ainakin haluan sen jatkuvan. Nyt näyttää, että aikuiset lapsemmekin siihen innostuneet, kiva.
Pohjanmaallako juuresi? "Rustelu" sanan tunnistit jossakin kommentissa ja mainitsit juuristasi, muistanko oikein?
Totta,puolikkaalla palkkatuloistani en voisi (enkä ole)nauttia elämästäni kuten nyt puolipv.työssä. Taas kun olen töissä, huomaa, että eipä aikaa ja voimia jää juurikaan mihinkään mukavaan puuhasteluun. Oikein mainio järjestely tämä on. Aika näyttää jatkanko näin eläkeikään saakka ja jatkanko sitten elkeläisenä töissä.